© AK
Virtuaalihevonen!

Perustiedot

Luonne

Hoidettaessa Usko tarvitsee käsittelijän, joka osaa ymmärtää poniaivoja. Käsittelijältä vaaditaan määrätietoisuutta ponin kyseenalaistaessa arvojärjestystä sekä jonkin verran huumorintajua. Jos orin antaa heti alkuun päästä niskan päälle, on sitä paljon vaikeampi kitkeä pois, ja saattaa kyseenalaistaa muitakin käskyjä useammin. Lisäksi poni olisi hyvä sitoa tiukasti kiinni, sillä se on melko liukas karkaamaan, juoksee hämmästyttävän lujaa töppöjaloillaan, eikä se todellakaan anna itseään vapaaehtoisesti kiinni. Usko tuntuu pääsevän läpi lähes mistä vain, ja etenkin tarhan aidat kannattaa tarkastaa päivittäin. Ori ei jaksa seistä pitkään paikallaan, ja se haluaisi päästä näkemään ja tutkimaan kaiken heti ja nyt. Huumorintajulla orin kanssa pääsee pitkälle, ja ponimaiseen tapaan pelleilee vielä enemmän, jos käsittelijältä ei tätä ponin toivomaa huumorintajua tahdo löytyä. Hyvällä huumorilla muuten hieman haastavamman orin saa nostamaan jalkansa puhdistusta varten ja varustettua suuremmitta ongelmitta. Onneksi Usko ei ole aivan täysin huumoriveikkoja, vaan siltä löytyy vakavampikin puoli. Tosin vasta sitten, kun sitä tarvitsee kaikkein eniten. Herkkuja ponille ei ole hyvä antaa, se kun tuntuu paisuvan jumppapalloksi jo sanasta ”heinä”. Pesemisestä Usko ei emänsä tapaan pidä, mutta sietää sen hyvin sidottuna.

Talutettaessa Usko käyttäytyy niin mallikkaasti kuin ponimainen ori vain voi käyttäytyä. Se pystyy kävelemään oikein siististi kiima-aikanakin, kun sitä siltä vaatii, mutta muussa tapauksessa ori käyttää pienimmänkin porsaanreiän tehdäkseen itsestään mukavia juttuja. Tarhassa poni viihtyy parhaiten samankokoistensa seurassa, ja sen pystyy huoletta työntämään poikalaumaan muiden orien ja ruunien kanssa. Toisaalta ori viihtyy muiden seurassa niinkin hyvin, että se on kehittänyt itselleen eroahdistuksen. Jos muita laumakavereita ei ole näköpiirissä, Usko hätääntyy ja koittaa pois tarhasta keinolla millä hyvänsä. Jos laumakaverit haetaan pois, on myös Usko otettava mukaan (mikä voi olla sinänsä jo haastavaa, sillä ori ei halua juuri antaa kiinni vapaaehtoisesti). Oria ei myöskään sovi jättää viimeiseksi haettavaksi, silloin se on jo ehtinyt hätääntyä. Yksin jäädessään poni on kuitenkin helppo kiinni saatava, vaikkakin säntää täyttä laukkaa ja suorinta tietä muiden perässä tallin. Riimu orilla kannattaa pitää päässä tarhassakin, jotta sen saa helpommin kiinni.

Ratsastettaessa Usko on alkuun kunnon Poni, isolla P-kirjaimella. Orilla on (emältä peritty?) taipumus pelleillä ensimmäiset kymmenisen minuuttia, ennen kuin ratsastaja saa itsepäiseen poniin kunnon kontaktin ja itse työskentely pystytään aloittamaan. Toisaalta työskentelyn laatu riippuu huomattavasti myös ponin mielentilasta: jos oria ei huvita, se ei kerta kaikkiaan käänny, pysähdy tai vaihda askellajia, ei vaikka kuinka vetäisi naruista tai työntäisi pohkeella. Ratsastaja tarvitsee yhtä itsepäistä luonnetta ja hiukan pelisilmää sekä vahvat ja selkeät avut saadakseen Uskon liikkumaan halutulla tavalla. Vaikka ori onkin hieman itsepäinen ratsastettava eikä siksi välttämättä aivan hirmu mukava, se ei kuitenkaan ole sillä tavalla ilkeä, esimerkiksi pukita tai nouse pystyyn. Se on ainoastaan hirveän jääräpäinen. Liikkeiltään Usko on tyypillinen shetlanninponi. Jos ratsastaja saa orin kantamaan itsensä hyvin, saattaa siltä irrota askeliin myös pituutta ja lennokkuutta.
Esteratsastuksesta Usko pitää, ja on varma ratsu mitä tulee esteen ylittämiseen. Poikkeuksen tekevät tosin ponin inhoamat vesihaudat, ja tällöin tulee ratsastajan olla varuillaan: poni on nakannut useamman ratsastajan ja useampaan otteeseen vesihautaan. Päättäväisenä (ja hyvällä tasapainolla varustettuna) orin selässä kuitenkin saa pysyttyä ja tarpeeksi tomeran ratsastajan kanssa myös vesihaudoista pääsee ylitse. Puomit ja kavaletit ovat orille myös herkkua ja piristystä arkeen.
Maastossa Usko on reipas eikä juuri testaa ratsastajaansa toisin kuin kentällä ja maneesissa. Ori kulkee parhaiten ryhmässä jonon keskivaiheilla. Alkupäässä sen itsepäisyys nousee enemmän esiin, ja loppupäässä taas eroahdistus, jolloin ori vain juoksee hätääntyneenä edellisen hännässä. Joukosta jäädessään ponilla on tapana loikata yhtäkkiä villiin laukkaan ja vähintäänkin laukata muut kiinni – useasti se taitaa kuitenkin mennä muun porukan villitsemiseksi ja / tai ensimmäisenkin ohi juoksemiseksi ennen kuin ratsastaja saa ponin hallintaan. Pienellä ponilla on muuten hurja vauhti ihan isoihinkin hevosiin verrattuna, pitäisiköhän sitä alkaa harkita laukkaponin uraa? Kylmällä ilmalla maastoilu ilman satulaa (porukassa keskivaiheilla tietysti) on mitä mainiointa terapiaa niin ponille kuin ratsastajallekin, joka pysyy niin ikään lämpimänä.
Usko on emänsä tapaan ajo-opetettu, ja kärryjen kanssa siitä tulee niin innokas, että saattaa lähteä tekemään omiaan. Ori tarvitsee kärryille päättäväisen, hieman kokeneemman ohjastajan, jotta se ei pääse oppimaan kurjia temppuja. Valitettavan usein kokemattomien kanssa ponin ajotaidot näyttävät ennemmin sirkusnumerolta kuin itse työskentelyltä. Poni on kyllä taitava, se vain täytyy kaivaa paksun karvan (ja kallon) alta.
Kilpailuissa Usko on hyvin hämmentynyt. Se ei ymmärrä, miksi sen täytyy tulla niin pitkälle näyttämään sitä, mitä kotonakin pystyy tekemään. Viimeistään radalla ori alkaa käyttäytymään luonteelleen tyypillisesti, mikä ei tietysti aina ole itsepäisen ponin kanssa toivottua. Osaava poni on, mutta tahtooko se näyttää sitä, on eri asia. Usein suoritukset kaatuvat kouluradalla siihen, että poni haluaa ehdottomasti kääntyä väärään suuntaan tai hangoittelee siirtymisissä ja esimerkiksi esteradalla ponin toteamukseen ”hyppää vaan keskenäs”.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Voittosumma: 0 v€