© Anzkuli
Virtuaalihevonen!

Perustiedot

Luonne

Nasua havittelin oikeastaan jo ennen kuin pääsin tutulle kierrokselleni Alegren viimeisen päivän poistomyyntiin. Kultahuiskun kasvattama poni oli kyllä söpö ja ponimaiseen tapaan hyvinkin karvainen, mutta ehkä suurin syy, miksi tämän ponin halusin, oli sen ihastuttava väri. Niinpä koko kuukauden ajan minun oli päästävä tietokoneelle tarkistamaan, ettei kukaan vain ole vienyt tätä havittelemaani ponia, tallin toiminta-ajatukseen kun ei sovi se, että teen itse ponista tarjouksen aiemmin. Minua kuitenkin lykästi, sillä kukaan ei näyttänyt olevan kiinnostunut tästä ulkonäöstään huolimatta vilkkaasta ja innokkaasta tammasta, jolla on jos jonkinlaista tempausta. Ilmeisesti tamman ponimainen luonne oli tähän yksi osasyy. Niinpä poistomyynnin viimeisenä päivänä Nasu oli ensimmäisten joukossa paperisodan kierteissä, ja pääsikin ensimmäisellä kuormalla Kaukovaltaan, jonne sen kaveritkin pian saapuivat. Nykyään tamma viettää loppuelämänsä päiviä enemmän tai vähemmän tyytyväisenä Kaukovallan tiluksilla.

Hoidettaessa Nasu tarvitsee kiinni sitomisen lisäksi ymmärtäväisen, määrätietoisen ja jonkin verran huumorista ymmärtävän käsittelijän. Alkuun ihmisen ja ponin arvojärjestys tuntuu olevan hukassa, mutta määrätietoisella esiintymisellä se kitkeytyy helposti pois. Toisaalta taas jos tamman antaa aluksi pomottaa, se vaatii arvoasemaansa jatkossakin. Tamman voi jättää toki sitomatta hoitotoimenpiteiden ajaksi kiinni, mutta silloin hoitajan on oltava kiinnostunut joko maratonin juoksemisesta, extreme-urheilusta tai molemmista. Poni on innokas karkaamaan, ja pääsee läpi mitä kummallisimmista paikoista. Emältä peritty vilkkaus antaa tamman luonteeseen täysin erilaisen vivahteen. Nasun on saatava nähdä kaikki asiat, vaikka se onkin kiinni sidottu. Sen on jopa nähtävä, millä harjalla sitä harjataan ja jos tämä harja ei tunnu mukavalta, sitä tai hoitajaa aletaan tökkimään päällä. Huumorintajulla pääsee ponin kanssa pitkälle, ja jos sitä ei ponin mielestä hoitajalta tarpeeksi löydy, ilmoittaa se siitä olemalla hankalahko. Etenkin kavioiden puhdistamiseen tätä huumorintajua tarvitaan, muutoin voi hoitaja olla vaikeuksissa jalkojen kanssa. Tammaa varustettaessa huumorintaju on yksi hyvä keino, jolla tamman saa kertaheitolla valmiiksi. Onneksi ponilta löytyy se vakavampikin puoli, kun sitä eniten tarvitsee. Herkkuja ponille ei kuitenkaan kannata paljon antaa. Tamma rakastaa kaikenlaista ruokaa kauheasi ja oppii kerjäämään superhelposti. Lisäksi, poni kun on, tamma lihoo hyvin helposti jo melkein siitä, että se kuulee sanan ”ruokinta”, ”porkkana” tai ”sokeri”. Peseminen ei paksusta karvasta huolimatta ole Nasun ”hyväksymää” puuhaa. Tamma ei pidä oikeastaan ollenkaan vedestä, mutta onneksi sietää sitä, kun pesee rauhallisesti ja pikkuhiljaa.

Ratsastettaessa Nasulle on hyvä ottaa heti alkuun raippa mukaan. Tamma on reipas, mutta itsepäinen, ja sillä on taipumus pelleillä ensimmäiset kymmenisen minuuttia, ennen kuin ratsastaja saa siihen fiksun kontaktin ja itse työskentely voi alkaa. Itsepäiseksikin Nasua voi ainakin jollakin asteella kutsua. Kun tammaa ei huvita, se ei käänny vaikka kuinka käyttäisi ulkopohjetta ja sisäohjaa. Yleensä onkin hyvä ratsastaa raippa ulkokädessä, jotta ponin saa edes jossain vaiheessa kääntymään sinne, minne ratsastaja sen haluaa kääntyvän. Vaikka poni onkin kovin varma ratsastaa, ei säiky mitään tai pukita tai tee muita tyhmyyksiä, joista ratsastaja tippuisi, ei se silti sovi harrastusta aloitteleville ratsastajille. Tamma tarvitsee vahvat avut, jotta se tekisi jotakin, tästä ei sen kanssa selviä huumorilla, vaan selkään tamma tarvitsee toisen vähintään yhtä jäärän kuin poni itse on, muutoin se alkaa luistamaan muillakin ratsastajilla ja tekee aivan oman päänsä mukaan. Tammalla on tyypilliset shetlanninponin liikkeet, jotka kaikesta huolimatta ovat kuitenkin pitkiä ja yllättävän lennokkaita, kun ratsastaja saa ponin hyvin alleen.
Esteratsastus on se Nasun leipälaji, josta tamma erityisesti pitää. Tamma ylittää varmasti lähes esteen kuin esteen, poikkeuksen tekevät vesihaudat, joita poni inhoaa yli kaiken. Ratsastaja saattaakin löytää itsensä treeneissä useampaan kertaan märkänä haudasta, jonne poni on tämän nakannut. Päättäväisenä tamman selässä kuitenkin pysyy ja tarpeeksi tomeran ratsastajan kanssa vesihaudatkin ylittyvät. Puomit ja kavaletit ovat tamman kanssa hyvää harjoitusta myös estepäivinä, liiaksi kun ponia ei viitsi esteillä rasittaa. Maastoillessa Nasu on reipas, eikä halua jäädä kauas jonosta. Poni sopiikin parhaiten keskivaiheille, jolloin sille ei tule hätää takana olevista. Joukosta jäädessään poni hyppää villiin laukkaan ja laukkaa muut kiinni. Myös maastoon kannattaa tamman selkään siis laittaa hieman kokeneempi ratsastaja. Etenkin kylmällä ilmalla ponin kanssa ilman satulaa maastoilu on mitä parhainta terapiaa!
Isänä tapaan myös Nasu on painotuksestaan huolimatta opetettu myös kärryjen eteen. Kärryt perään saadessaan Nasu onkin niin innokas, että tekee välillä ihan omiaan. Tamma tarvitseekin varman ja kokeneen ajajan, jotta poni ei oppisi huonoille käytöstavoille. Taitava poni on, mutta se täytyy kaivaa sen hupsun ulkokuoren alta esiin, jotta työskentely näyttäisi enemmän ajolta kuin sirkusnumerolta.
Kilpailuissa poni on hieman hämmentyneen oloinen. Kisaradalla se alkaa kuitenkin käyttäytyä luonteenomaisesti. Pitää katsoa, mihin Nasun kanssa oikein pääsee, jos se ei kouluradalla haluaisi kääntyä oikeaan suuntaan tai esteradalla jättää ratsastajansa vesihautaan. Onneksi Kaukovallassa ei panosteta pelkästään kisaamiseen, vaan lähinnä siihen, etteivät virtuaalihevoset katoaisi turhaan bittiavaruuteen, ja että tuntemattomampiakin linjoja tulisi tarjolle rikastuttamaan virtuaalihevosten kantaa.

Nasu viihtyy mainiosti muiden hevosten seurassa. Itse asiassa se viihtyy siellä niinkin hyvin, ettei sitä saa jättää yksin tarhaan. Tamma hätääntyy ja yrittää kaikin konstein karata tarhasta. Kun tamman kaverit haetaan pois, on myös Nasu vietävä esimerkiksi omaan karsinaansa. Yksin jäädessään tamma onkin helppo saada kiinni, vaikka heti sen perään ryntääkin talliin kavereidensa perään. Muutoin tamma onkin haastava kiinni saatava, ja sillä kannattaakin pitää aina riimua päässä, jotta se olisi edes hieman helpompi saada kiinni.

Sukutaulu

eii. Kicezu eli Kisse, oli rautias, 102cm korkuinen, shetlanninponi ori. Poika syntyi Italiassa, se kisasi maan shetlanninponeille tarkoitetuissa rataeste kisoissa, se menestyikin hyvin 30-60cm luokissa mainiosti ja lopulta siirrettiin jalostukseen. Ori ehtikin astua monta tammaa, ennen kuolemaansa. 
eie. Marmelade eli Madal, syntyi Venäjällä, tamman emä menehtyi, kun varsa oli vasta kolmen kuukauden ikäinen. Neidosta kasvoi kuitenkin hyvä hevonen ja se toimi ratsastuskoulun opetushevosena, mutta myytiin kisausta ja siitosta harrastavalle tallille. Jossa sillä kisattiin ja tamma menestyikin, muttei kuitenkaan ollut parhaimpien joukossa. Myöhemmin sillä järjestettiin siitosta ja se saikin monta varsaa, joiden jälkeläisistä mekin saamme nauttia. 
eei. Bortogo eli Boo, oli menestyksekäs näyttelyhevonen, se ei kisannut lähes missään muussa lajissa, mutta toisinaan se osallistui muihinkin kilpailuihin. Korkeudeltaan se oli 100cm ja väriltään kimo. Boo syntyi Slovakiassa, josta se matkusti Iso-Britanniaan, kisa-hevoseksi. Kisa-uransa päätteeksi se siirrettiin siitos-hevoseksi, se ei kuitenkaan ehtinyt astua kovinkaan monta tammaa, ennen menehtymistään käärmeen puremaan. 
eee. Bautio BT eli Bau, oli 101cm korkea musta shetlanninponi tamma. Se syntyi Ruotsissa, kuuluisassa ja suositussa ponisiittolassa. Se oli yksi harvoista tallin kasvateista, jotka jätettiin kotiin. Tammalla kisattiin todella menestyksekkäästi maan shetlanninponi rataestekilpailuissa, 20-60cm luokissa. Sillä ehdittiin teettää vain kolme varsaa, ennen sen vakavaa sairastumista ja lopetusta.
© Sonja.P

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Voittosumma: 0 v€