© Halans (lisenssi)
Virtuaalikoira!

Perustiedot

Luonne

Jo pitkään, yhdeksisen kuukautta, suunniteltu lapinkoirapentue syntyi vihdoin ja viimein elokuussa. Vanhenevan nartun tiineysaika ei ollut ollut helppo, ja huokaisinkin syvään, kun se siitä huolimatta sai terveen pentueen. Halusin jättää Salmiakki-nartusta kotiin ainakin yhden nartun jatkamaan sen emälinjaa, ja niinpä muut saivat viedä haluamansa pennun - kunhan minä sain jättää yhden nartun kotiin. Tämä niin emänsä kuin isänsä värinen narttu sai Kaukovallan H-vuonna ruokateeman mukaisesti nimekseen Hunaja. Toki vaihtoehtoja olisi ollut kiinalaisesta jälkiruoasta hasmasta aina skottilaiseen haggikseen, mutta ehkä oli ihan hyvä, että narttu sai suhteellisen neutraalin nimen, joka kuitenkin sopi teemaan. Hunajan emän eläköityessä pentueen myötä kokonaan hommistaan, saa Hunaja jatkaa emänsä tassunjäljissä elävöittäen niin Kaukovallan ilmapiiriä, lasten elämää kuin virtuaalista lappalaiskantaa.

Hoitaa Hunaja ei ole sitä hunajaisinta sorttia. Narttu ei pidä kynsien leikkuusta tai harjaamisesta (joka tuolla turkilla kuitenkin on lähes päivittäinen homma), ja näyttää sen kyllä varmasti. Kiltti kaveri narttu kuitenkin pohjimmiltaan on, ja vaikka Hunaja hieman nyreältä näyttää, antaa se kuitenkin harjata hyvin. Nartun hoitamiseen on hyvä varata kaksi ihmistä, toinen pitämään koiraa paikallaan ja toinen sitten hoitamaan. Suuremmin pelätä tämän kiltin otuksen kanssa ei kuitenkaan tarvitse, narttu ei pure tai raavi, ainoastaan venkuroi ja kiemurtelee mitä vain annetaan myöden. Kynnet taas saa taitava kaveri leikattua kaulurin kanssa, mutta usein tämän jääräpään kanssa on helpompi vain lähteä manikyyriin eläinlääkärin luo.
Lenkille lähdöstä Hunaja innostuu valtavasti, sillä lenkkeilyä ja muuta ihmisen kanssa touhuamista se rakastaa. Vaikka nartulla olisikin jo valjaat tai panta päällä, on jo hihnan kiinnittäminen haastavaa koiran hyöriessä sinne ja tänne. Napakalla käskyllä nartun saa kuitenkin istumaan ja odottamaan omaa vuoroaan.

Ihmisen kanssa Hunaja on hyvin aktiivinen, ja sillä riittää motivaatiota treenaamiseen huonompinakin päivinä. Oppivaisena koirana se on superinnoissaan, kun pääsee touhuamaan jotakin uutta, mutta toisaalta sille riittää myös se, että sen kanssa ylipäätään touhutaan. Oppimiskyvyn ja -halun lisäksi Hunaja on hyvin kuuliainen ja tottelee kyseenalaistamatta käskyä kuin käskyä. Toisinaan sillä on kuitenkin tapana ennakoida. Vihainen koiralle ei kuitenkaan pysty olemaan, kun se hieman kallistaa päätään ja tapittaa nappisilmillään. Nartun kanssa touhutessa on helppo tuntea itsensäkin hyväksi kouluttajaksi. Isänsä tavoin koiran heikkouksiin kuuluvat pallot ja lumi, joista molemmat toimivat myös valtavan hyvinä palkitsemiskeinoina. Pallon Hunaja osaa antaa nätisti takaisin, ja se onkin oppinut, että ihmisen kädestä se pallo lähtee taas noudettavaksi.

Talvi on nartun lempiaikaa, ja koko sen ajan kun lunta on maassa, on koira kuin seitsemännessä taivaassa. Ei sillä, etteikö sen turkki olisi kuuma kesällä - varmasti onkin - vaan sillä, että lumessa on vain niin ihana peuhata. Ehkä ainut iso miinus - noin niinkuin omistajan ja kasvattajan näkökulmasta - on nartulle periytynyt hyvinkin kovaääninen haukku. Vaikkei koira paljoa haukukaan, niin sen varmasti kuulee Venäjälle asti silloin kun se sille päälle sattuu.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Voittosumma: 0 v€