© Anzkuli, Martta (VRL-12873)
Virtuaalihevonen!

Perustiedot

Luonne

Tintti testaa ihmistä heti kättelyssä. Oripoika luimii ja polkee jalkaansa karsinaan tullessa, etenkin uusien ihmisten kohdalla. Johdonmukainen ihminen kyllä saa Tintin kuriin, mutta vähän säikympien unelmaratsu tämä ei ole. Oripoika tahtoo näyttää, kuka tässä talossa määrää, ja sehän on tietysti sitä mieltä, että minä, minä täällä määrään!

Kun astut karsinan ovelle, katselet ihmeissäsi ympärillesi. Niin missäs sen ponin pitäisi olla? Kun kurkistat karsinaan, toteat, että olisi ollut viisaampaa olla tekemättä sitä. Purujen seasta kampeaa itsensä salamannopeasti pystyyn pieni terhakka ponipoika, joka väläyttää hampaitaan ja luimii uhkaavasti. No, karsinaan on mentävä, joten avaat oven. Poni alkaa polkea jalkaansa ja isottelee sinulle. Nappaat kuitenkin sen otsaharjasta kiinni ja sujaitat riimun päähän. Sitoessasi narua kiinni poni yrittää näykkiä sinua hampaat välähdellen ja osoittaa mieltään tempomalla narua  niin, että toimitukseen menee huomattavasti enemmän aikaa, kuin normaalisti. Lopulta mittasi tulee täyteen, ja ärähdät ponille vihaisena. Venkoilu loppuu kuin seinään. Tuijotat ponia aivan ällistyneenä. Poni tuijottaa takaisin. Sidot narun kunnolla ja lähdet hakemaan harjoja jupisten itseksesi.

Kun palaat satulan kanssa, Tintti alkaa taas luimia. Tällä kertaa tajuat ojentaa ponia heti paikalla ja se asettuu kiltisti aloilleen, vaikka yrittääkin tempoa jalkojaan kun puhdistat kavioita. Lopulta asetat satulan selkään. Suoristat sen varautuneena. Vedät satulavyön mahan ali. Asetat vastinhihnan solkeen. Hivutat solkea kohti reikää. Satulavyö kiristyy minimaalisesti. Salamannopea välähdys, ja ponin hampaat ovat kiinni pikkurillissäsi. Karjaiset niin lujaa, että koko talli hiljenee ja poni päästää irti. Joku sanoo tallin toisessa päässä: "Se uusi tyttö varmaan satuloi Tinttiä."

Kun vihdoin pääset kentälle, toivot, että voisit vajota maan alle. Poni hyppelehtii perässäsi, joko riemusta, tai tarhassa seisoskelevien tammojen takia. Kentällä kiristät satulavyön ponin hangoitellessa vastaan, mutta selviät tällä kertaa ilman hampaanjälkiä. Säädät jalustimet ja nouset selkään. Poni vain jököttää paikallaan ja ihmettelet mitä kummaa tämä nyt on. Annat lähtökäskyn, mutta mitään ei tapahdu. Näpäytät ponia raipalla ja oripoka lähtee hyvin reipasta käyntiä, aivan väärään suuntaan. Kun lopulta monen mutkan kautta pääset uralle, keräät ohjat ja nostat ravin. Poni lähtee ympäri kenttää kiitoravia, jolla voittaisi kuninkuusravit, ja onnistuu vielä pukittelemaankin. Sinusta alkaa tuntua, että poni tekee kaiken päinvastoin, kuin haluat. Lopulta ravaatte hillitysti ja päätät nostaa pääty-ympyrällä laukan. Poni heittää pukkeja ja riehuu ympäri kenttää. Onnistut kuitenkin näyttämään ponille, kuka oikeasti määrää ja lopputunnin TIntti käyttäytyy mallikkaasti, pieniä venkularenkuloita lukuun ottamatta. Ponilla on temppuilusta huolimatta kiva askellajit ja etenkin laukka-askel on pitkä ja tasainen ponille, vaikka ravi onkin pomppuisanpuoleista. Kokeilet myös hypätä ja huomaat ponin ponnahtelevat esteiden yli keveästi ja innokkaasti. Koulukin sujuu pienen "keskustelunne" jälkeen ihan kivasti ja poni on oikein mukava loppujen lopuksi. Käyt vielä loppukäynnit maastossa, jossa Tintti toimii sielläkin kivasti, vaikka esittää pelkäävänsä yhtä oudonmuotoista puuta ihan hirveästi.

Ensimmäisissä kisoissannekin poni on nätisti, vaikka vähän riehaantuukin kaikesta jännästä ja heittää muutamia pukkeja verryttelyssä. Radalla se keskittyy kuitenkin hyvin suoritukseen. Kotitallilla autoon meno sujui ilman mitään ongelmia, mutta kisapaikalla se on niin kauhistuttava mörköjen pientenviattomienponientappopaikka, että lisäkäsiä tarvitaan ponin autoon saamiseen. Kun Tintti kurkistaa otsatukkansa alta pilke silmäkulmassaan, toteat kuitenkin, että kyllä tämä on maailman paras pikku riiviöponi!

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Voittosumma: 0 v€

Muuta

23.12.12 Päiväkirjamerkintä // Kirjoittaja: Martta VRL-12873
Saavuin Helsingin satamaan hevosvainu perässäni siinä kolmen aikaan. Tintillä oli ollut pitkä laivamatka Walesista tänne Suomeen, ja mietin hermostuksissani mitä mieltä se mahtaisi olla vielä uudesta matkasta vieraassa seurassa Keski-Suomeen. Jo laivamatka oli ollut riittävän pitkä, ja vielä neljä tuntia autossa... Ostopaperit oli jo allekirjoitettu, joten kun laiva saapui, menin auton kanssa vastaan mahdollisimman lähelle. Ei tarvitsisi oripojan liian pitkää matkaa betonilla kävellä, vieraiden ihmisten kansoittamassa satamassa... Poika oli onneksi vielä tarpeeksi hyväntuuulinen - muttei mikään enkeli enää - joten autonvaihto sujui ongelmitta. Vaihdoin Ompun kanssa vielä sanasen ja sitten lähdettiin ajamaan kotiin päin. Minulla oli trailerissa kamera, joten näin Tintin koko matkan ajan. Poika pysyi rauhallisena, mutta selvästi ihmeissään matkan loppuun asti. Kotipihassa otin poikasen ulos trailerista ja lähdin sen kanssa kävelemään metsään, omatkin jalat vertyisivät mukavasti. Tintti tarkasteli ympäristöään ihmeissään ja haisteli uusia hajuja korvat pyörien. Kun tarpeeksi oli kävelty palasimme kotiin ja vein Tintin karsinaan, jonka Henri oli laittanut valmiiksi, hain ponille vähän heinää ja jätin rauhaan.