© Anzkuli, Martta (VRL-12843)
Virtuaalihevonen!

Perustiedot

Luonne

Hoitaessa Dingo seisoo kiltisti paikallaan, mutta se tykkää katsella ympärilleen. Joskus harvoin saattaa Dingo niin sanotusti ottaa hatkat ja häipyä paikalta, mutta palautuu hoitajan käsiin kiltisti. Varusteet Dingo antaa laittaa kiltisti, eikä se sano mitään edes satulavyön kiristämisestä. Kavio Dingolla ei oikein nouse, vaan se pitää raahata polvelle lepäämään kun niitä putsaa. Kavio ei tosin nouse silloinkaan, kun Dingon takaa kulkee, vaikka se säikähtäisikin. Taluttaessa Dingo kopsuttelee ihmisen perässä kiltisti, vaikka ei aina tarhasta kiinni annakaan. Koska Dingo kuitenkin on laitumella "rajumman puoleinen kaahari" se lähtee sinne hyvin hanakasti, joten nopsakasti vaan pois tieltä, kun irrottaa narun! Ratsastaessa tekee kaiken kiltisti ja keskittyy työntekoon, ei temppuiluun. Ruuna on hyvin kuuliainen ja älykäs, herkkä avuille. Dingo pitää niin esteistä ja koulusta ja näyttää taitonsa niin hyvin kuin osaa. Ruunassa on sitä hivenen orimaista charmia, se tykkää esiintyä. Sillä on kauniit ja tasaiset liikkeet ja hyvä hyppytekniikka, se hyppää kovaa ja korkealta, mutta varovasti, ei kolauttele.  Kulkee nätisti vaunussa.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Voittosumma: 0 v€

Muuta

8.7.2014, päiväkirjamerkintä
"Katsoin tarhassa riehuvaa ruuna hyväntuulisesti. Pitkä matka ei ollut vaikuttanut, eikä se näyttänyt edes huomanneen ympäristönvaihdosta. Kina ei suhtautunut siihen oikein mitenkään, katseli vain ihmeissään. Hetken päästä sekin kuitenkin lähti leikkiin mukaan ja pojat riehuvat oikein olan takaa. Menin hakemaan sisältä suitset ja livahdin portin alta tarhaan. Dingo oli tullut jo aamupäivällä ja halusin kokeilla sitä. Otin pääharjan taskustani ja nappasin Dingon ohjien sisään vangiksi. Harjasin sen pään ja sujautin suitset paikalleen. Talutin ruunan ulos tarhasta ja suoraan maastopolun alkuun. Hyppäsin selkään tielle aimemmin tuomaltani jakkaralta ja selässä kiinnitin vielä kypärän leukahihnan. Otin ohjat löyhästi käteen ja pyysin Dingoa eteenpäin. Se katsoi minuunpäin, kuin oilisin taivaalta tippunut ufo, mutta ei kummempia sanonut, vaan lähti liikkeelle. Mentiin käyntiä kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen pyysin raviin. Dingo pidensi askeltaan ja lähti lennokkaaseen ja pirtsakkaan raviin. Sen selkä oli mukava ilman satulaankin, aika pehmeä. Kohta pyysin laukkaan. Ruuna lähti eteenpäin kuin tykinsuusta, innoissaan. Ilman satulaakin selässä pysyin helposti ja sillä lailla tunsin kaikki sen liikkeet hyvin. Tuntuu uskomattomalta, kun hevonen lähtee niin lujaa, että tukka lähtee, silloin ymmärtää, miten voimakkaita ne on. Annoin Dingon päästellä kunnolla höyryjä, se hidasti itse raviin kun oli tarpeekseen juossut. Käänsin sen ympäri ja lähdin ravailemaan rennoilla ohjilla takaisin päin. Lopulta hidastin käyntiin ja köröteltiin mukavasti takasin tallipihaan. Liu-uin alas selästä ja vein Dingon pesukarsinaan. Se oli aika hikinen ja lopulta pesin koko hevosen. Kun se oli kuiva, vein sen laitumelle, missä se riehui pesemisenjälkeisessä hepulissa niin kuin Utu joskus, mutta rauhoittui sitten syömään ruhoa.