© AK
Virtuaalihevonen!

Perustiedot

Luonne

Kuten niin moni muukin hevonen Kaukovallassa, myös Kultahuiskun shetlanninponikasvatti Wordo Gari KH löysi tiensä Kaukovaltaan Alegren viimeisen päivän poistomyynnistä. Niin sanotusti tavallisen näköinen ori ei olisi muuten kiinnittänyt huomiotani, ainakaan erityisesti, ellei esittelijä siitä olisi minulle osannut jotakin kertoa. Musta yleispainotteinen komistus oli korkeudeltaan tasan metrin ja se oli perinyt luonteen suoraan isältään. Oikeastaan ihastuin oriin vasta sitten, kun minua pyydettiin sitä käsittelemään. En kyllä itse ajatellut edes kokeilla oria, mutta jo taluttaessa poni käyttäytyi niin fiksusti, että ostopaperit tehtiin ja poni matkasi muiden poistomyynnistä hamstrattujen hevosten tapaan Kaukovallan maille Kainuun erämaahan. Kotimatka sujuikin rauhallisesti hevosrekassa, ja poni sopeutui nopeasti tallin rutiineihin. Mikäs siinä, kun sai jo tuttujen kaverien kanssa muuttaa! Ponille piti myös saada lempinimi, eihän sitä jaksa pitkällä nimellä kutsua. Nimeä ei tarvinnut kauan miettiä, kun oria jo alettiin kutsumaan Kariksi.

Hoidettaessa hoitotoimenpiteet Karin kanssa sujuvat reippaasti, kunhan karsinan oven muistaa jättää kiinni. Orilla on nimittäin toisinaan tapana luikahtaa ovenraosta ja pinkaista vapaalle jalalle. Ori ei ole kutisevaa sorttia, ja se antaa koskea ja harjata joka paikasta. Varuillaan ponin kanssa kannattaa kuitenkin olla, ori kun on aina ori. Kavioiden puhdistus sujuu sukkelasti, kunhan hoitaja ei ole aivan liian tarkka jokaisen hiekanjyväsen poistamisesta. Tällöin poni saattaa väsyä ja yrittää hoitajan vastustelusta huolimatta laskea jalkansa takaisin maahan. Kengittäjästä Kari kuitenkin pitää, sillä ori ei pidä yhtään pitkistä kavioista, ja niistä on ehdottomasti päästävä eroon. Eläinlääkäri sen sijaan ei ole se ponin mielityyppi, vaikka antaakin tämän hoitaa oman tehtävänsä. Satuloitaessa Karia ei voi kutsua ongelmaponiksi, vaikka sillä omat metkunsa onkin. Ne tiedostamalla ja tuntemalla säästyy usein mustelmilta. Ori antaa laittaa satulan selkään hyvin, se vain tapittaa paikoillaan. Kuitenkin sille kannattaa laittaa suitset ennen satulavyön kiristystä, sillä ponilla on tapana puraista tai potkaista, kun satulavyötä kiristetään. Ilkeät hampaanjäljet ehkäistään parhaiten niin, että pidetään kiristettäessä vastakkaisen puolen ohja tiukasti omassa kädessä, niin poni ei pääse taittamaan kaulaansa ja puraisemaan. Potkut on helpompi huomata, ja niihin pystyy yleensä jonkin verran varautumaankin. Hitaasti kiristettäessä myös reaktiot ovat lievempiä. Suitset menevät orille päähän helposti, vaikkei ori avaakaan suutaan automaattisesti kuolaimille. Ne kuitenkin löytävät lopulta tiensä ponin suuhun hyvinkin helposti.

Talutettaessa Kari on yksi helpoimmista oreista. Ori kävele kiltisti taluttajansa vieressä, eikä edes yritä saada minkäänlaista yliotetta taluttajaan nähden. Ori ei myöskään tee mitään ihmeempää, vaikka tammojakin olisi näköpiirissä tai vaikka kävelisi ohi. Lisäksi poni on liikennevarma, eikä pelkää kovaäänisempiäkään moottoreita. Lähimaastossa Karia voi talutella, vaikkei täysin maastovarma olekaan. Poni saa sydänkohtauksia polulle tulevista metsän eläimistä, ja näiden jälkeen sen saisi antaa selvitellä päätään jonkin aikaa. Metsässä talutettaessa ponin kannattaa antaa syödä sieltä täältä, jotta se näkee vähän, mitä ympärillä tapahtuu ja rauhoittuu, eikä ala turhan paljon nykimään narua. Kiloissahan sen sitten näkee, kuinka paljon oria on taluteltu maastossa.

Selkään nouseminen sujuu Karin kanssa ongelmitta. Ori tapittaa paikallaan, eikä tee siitä mitenkään suurta numeroa. Paikallaan ori jaksaa seistä myös jalustimien säädön ajan. Ori ei lähde liikkeelle ennen ratsastajaansa, vaan odottaa rauhallisesti, että selässä keikkuva kaksijalkainen kaveri on valmis ja antaa siitä merkin. Vaikka Kari onkin melko helppo ratsastettava, tarvitsee se selkäänsä kuitenkin kokeneen ja määrätietoisen ratsastajan. Ori tarvitsee selkeät avut tietääkseen, mitä siltä vaaditaan ja toimiakseen sen mukaan. Poni yrittää parhaansa miellyttääkseen ratsastajaansa, vaikkei aina ymmärräkään mitä ratsastaja siltä vaatii. Tällöin poni saattaa hermostua ja tehdä muutaman pukin. Toisinaan taas ori on laiskalla päällä, joten kannukset ja raippa ovat hyvä vaihtoehto jokaiselle ratsastuskerralle, jotta poni tietää, että ratsastajan kanssa tullaan oikeasti tekemään töitä. Ja saahan nämä ratsastajan lisävarusteet tarvittaessa poiskin, jos ori alkaakin turhan reippaaksi. Karilla on pehmeä ja helposti istuttava käynti, mutta ravi on hyvinkin töksähtelevää, jos orilla ei ole riittävä tempo. Tällöin harjoitusravi on yhtä tuskaa, eikä ratsastaja mielellään istu alas. Laukka orilla kuitenkin on pehmeää, pitkäaskelista ja yllättävän vauhdikasta ponin koko huomioon ottaen.
Esteillä Kari ei olekaan aivan niin helppo kuin sileällä, ja tarvitsee hieman kokeneemman ratsastajan selkäänsä. Kari tarvitsee vahvan tuntuman hyppyyn asti, ja jos se ei tätä saa, voi seurauksena olla esteen ohi pujahtaminen. Ratsastajakin saattaa päästä maistamaan kentän hiekkaa tai estettä, jos ei ole tarkkana ja varuillaan. Usein poni hidastaa tahtiaan ennen sarjaesteitä, oksereita tai erikoisesteitä, mutta hyppää kyllä yli, kun kannustusta ja päättäväisyyttä on ratsastajalla tarpeeksi. Jos hidastelulle ei kuitenkaan tee mitään, poni saattaa kieltää tai juosta esteen ohi.
Maastossa Karia käytetään pari kertaa viikossa, sillä siitä se pitää erityisen paljon. Oria pyritään käyttämään reiteillä, joissa ei yleensä ole paljon metsän eläimiä, jotta se pystyy rauhoittumaan ja rentoutumaan, villejä laukkasuoria pois sulkematta. Maastoesteet eivät kuitenkaan orilta luonnistu noin niin kuin ollenkaan; oria ei saisi varmaan kirveelläkään esteen yli. Kilpailuissa poni on oma melko rauhallinen itsensä, eikä suuremmin herpaannu. Tammojen perään se saattaa kuitenkin poikkeuksellisesti huutaa, jos niitä siellä sattuu olemaan paljon tavallista enemmän mukana.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Voittosumma: 0 v€