© Kadisha (lisenssi)
Virtuaalihevonen!

Perustiedot

Luonne

Kun kaikki oli saatu vuoden 2018 osalta Kaukovallassa taputeltua pakettiin, alkoikin heti myllerrys. Vuoden alkuun suunniteltu shetlanninponivarsa tahtoikin tulla maailmaan hieman aikaisemmin, kuin oli suunniteltu. Söpöksi kutsutun tamman synnytys sujui kuitenkin kaikesta huolimatta hyvin ja pehkuilla makasi terve, hyvinkin pieni ja karvainen, shetlanninponivarsa. Lähemmällä tarkastelulla poni osoittautui tammaksi, ja sille piti heti keksiä yhtä syötävän suloinen nimi kuin mitä sen emällä oli. H-vuoden söpöläinen saikin pian nimekseen Höpönassu, ja yksi sellainen siitä sitten tulikin. Höpöksi kutsutulla tammalla olikin maailmasta paljon oppimista, mutta onneksi sen emä Söpö oli jo maailmaa nähnyt ja hoiti varsaansa huolella. Niinpä tammavarsasta kasvoikin hyvin nöyrä ja oikein ihanan luonteinen, muutaman sentin emäänsä korkeampi pikkuponi.

Hoidettaessa Höpö on hyvinkin fiksusti käyttäytyvä kaveri. Sitä voisi ehkä emänsä tapaan kuvailla hauskaksi ja huomionkipeäksi, hyväntuuliseksi pikkupossuksi. Poni on ulkomuodostaan huolimatta erittäin perso herkuille, ja jos niitä jossain on, siellä on myös pikku Höpökin. Taskut eivät ole herkuille yhtään varma paikka, niistä namit katoavat alta aikayksikön, usein kauniin reiän kera. Hoitotoimenpiteiden aikana Höpö seisoo siististi paikallaan, vaikkakin hoitajalla saattaa olla ongelmia ponin kavioiden puhdistamisessa tai loimen solkien avaamisessa – ihan vain pääasiassa sen takia, että tamma on niin pieni ja pidempi hoitaja joutuu taipumaan vähintään viidelle vekille hoitotoimenpiteitä tehdessään. Höpö rakastaa huomiota, ja etenkin harjaussessioista sekä hännän ja harjan selvittelystä se nauttii täysin rinnoin. Toisaalta tamma pitää myös siitä, että se saa ihmisestä seuraa karsinaansa, ja tamma työntääkin päänsä iloisena ihmisen syliin (silitysten ja rapsutusten toivossa tietenkin) ja puhaltelee lempeästi ilmaa sieraimistaan. Varustettaessa tamma on suhteellisen mutkaton. Satulan sille saa selkään helposti, eivätkä suitsetkaan lämmitettyjen kuolainten kanssa tunnu yhtään pahalta. Poni jopa avaa suunsa ja pitää päänsä paikallaan solkien kiinnittämisen ajan. Pullistelun jalon taidon poni on kuitenkin perinyt isältään, ja joka kerta satulaa laitettaessa sen kyllä huomaa. Kengittäjän ja eläinlääkärin kanssa poni käyttäytyy myös mallikkaasti, eikä sen kanssa tule muita ongelmia kuin kengittäjän taipuminen päästäkseen pienen ponin jalkoihin käsiksi.

Talutettaessa Höpö on isänsä tapaan oikea viilipytty. Se seuraa nöyrästi ja kuuliaisesti käsittelijää ja pysähtyy varovasti käskystä. Myös paikallaan se pysyy käskystä, ja on oikeastaan kenen tahansa käsiteltävissä. Tammaa käytetäänkin jonkin verran talutusratsastuksessa sen hyvinkin järkevän ja nöyrän luonteensa takia. Monet myös haluavat kivuta mieluummin Höpön selkään, sillä sieltä on hyvinkin lyhyt matka pudota, jos sitä jostain syystä putoaakin. Traileriin tamman saa lastattua helposti, ja myös juoksutus sujuu ongelmitta.

Höpöllä pääsee ratsastamaan vain oikein pienet ja lyhyet ihmiset, ponin pienen koon vuoksi. Tamma liikkuu shetlanninponiksi mahdottoman hyvin, kunhan ratsastajalla on tarpeeksi selkä- ja vatsalihaksia selässä pysymiseen. Emän hyvät liikkeet ovat Höpöllä päässeet hieman kompensoimaan isän liikkeiden istuttavuutta, jonka vuoksi ne eivät ole aivan niin kamalat kuin voisi isän puolesta kuvitella. Katsojalle ponin liikkeet näyttävät kuitenkin erinomaisilta, ja kun moottorin on saanut heräteltyä liikkeelle, myös takajalat polkevat kuin automaattisesti hyvinkin tehokkaasti alle. Selkä tammalle pitää kuitenkin saada pyöreäksi, jotta hyviin liikkeisiin päästään, muuten peräänantoon saaminen onnistuu hyvin lähes ratsastajalla kuin ratsastajalla. Höpön saa liikkeelle pienillä pohjeavuilla ja sitä on helppo ohjata niin istunnalla, pohkeella kuin pehmeällä kädelläkin. Isänsä tapaan myös Höpön bravuuriksi voidaan lukea laukka, jonka työstämistä poni rakastaa. Myös lisätty ja koottu laukka onnistuvat ponilta usein jopa paremmin kuin isoilta hevosilta, vaikka tamman jalat ovatkin kovin pienet. Myös esteistä tamma pitää, koulutuuppauksen ohessa pitää aina silloin tällöin olla jotain mieltä virkistävääkin. Mikä sen hauskempaa olisikaan kuin kiitää lempiaskellajissa esteiden yli tai viipottaa maastossa niin kovaa kuin jaloista pääsee. Tamma tosin pitää maastoilusta myös rauhallisten kävelylenkkien muodossa.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Voittosumma: 0 v€