© smerikal (lisenssi)
Virtuaalihevonen!

Perustiedot

Luonne

​Mikä on paksun kurakerroksen kuorruttama suohirviö, joka osaa kaikki mahdolliset sirkustemput ja on maailmanmestari ruoan varastamisessa? Se on Pallero. Ja mikä on Pallero? Se on pienikokoinen, voikko suomenhevosruuna, jolla on Peter Panin elämänasenne ja pohjaton vatsa. Ollakseen vain Hyvin Pieni Eläin, Pallerolla on erittäin suuri ja mieleenpainuva persoona.

Kun (eli jos) Palleron haluaa saada pois tarhasta sen turpansa kiinni pyöröpaaliin, kannattaa mukaan varata iso kasa nameja. Ja kärsivällisyyttä. Hermojen menettäminen ei ainakaan auta, sillä ruunan motto on lyhyesti ja ytimekkäästi "kaikki kielletty on kivaa". Mitä enemmän sitä komentaa, sitä lujemmin se kieltäytyy liikkumasta metriäkään portin suuntaan. Jos haluaa olla Palleron kaveri, pitää osata nähdä asiat kuten Pallero ne näkee. Valitettavasti sen ajatuksissa harvemmin tuppaa olemaan minkään sortin logiikkaa, joten helpompi vain lahjoa se herkuilla. Long story short, se kävelee taluttajansa perässä kiltisti talliin, kunhan on saanut lahjuksensa.
Hoidettaessa Palleroponi on kerrassaan herttainen, sillä lehmänhermoinen poni vääntyisi vaikka solmuun kenen tahansa käsittelyssä. Se on rauhallinen ja järkevä hevonen, jonka kaikki neljä jalkaa pysyvät täsmällisesti maassa koko hoitotoimenpiteen ajan. Paitsi jos sen jättää yksin käytävälle. Erittäin seurankipeä poni tarvitsee aina vähintään yhden seuraneidin. Yksin jäädessään on piru irti ja käytävän lattiassa sentin syvät kiihdytysjäljet ruunan sännättyä etsimään hänet julmasti hylännyttä hoitajaa.

© VRL-09979

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Voittosumma: 0 v€

Muuta

25.08.2014 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut VRL-09979
 Päätin kertoa hieman tarkemmin siitä, kuinka tämä voikko poninpalleroinen oikein päätyi minun käsiini.
 Tapasin Palleron ensi kertaa vuonna 2013, sen kilpaillessa kasvattajansa tyttären kanssa läheisen tallin seurakisoissa. Värifriikkinä kiinnitin tietenkin huomiota sen kauniiseen ulkonäköön, mutta myös siihen kuinka taidokkaasti se paiskoi kaikki puomit kannattimiltaan ja onnistui lähes pudottamaan ratsastajansa. Jostain syystä päädyin juttelemaan sen kasvattajan kanssa. Se oli vastikään päässyt sairaslomalta, joten pöllöilyenergiaa löytyi oikein olan takaa. Mutta joku siinä voikossa karvapallossa viehätti. Olihan se ihanan värinen, ja lisäksi aivan valloittava persoona. Kasvattaja ei toistaiseksi ollut myyntiaikeissa, sillä ruuna asui pääosin ylläpidossa ja hänen tyttärensä kisasi sillä satunnaisesti. Kuitenkin vuoden 2013 jouluaattona sain mielenkiintoisen puhelun Palleron (eli silloisen Paavon) kasvattajalta. Ylläpitokoti ei voinut enää pitää ruunaa, mutta kasvattajan tallilla ei ollut tilaa enää ylimääräiselle hevoselle, varsinkaan kun se oli ruunattu ja pikkuvikainen. Vaihtoehtoina oli siis etsiä sille uusi ylläpitokoti tai myydä se pois. Kiinnostuin tietenkin ensimmäisestä vaihtoehdosta, sillä en uskaltanut silloin vielä sitoutua omaan hevoseen. Tammikuun kolmantena päivänä uusi hevoseni seisoi pikaisesti kasaan kyhätyssä tarhassa takapihalla. Kun kasvattaja puolen vuoden koeajan jälkeen kysyi etsitäänkö Pallerolle uusi ylläpitäjä vai jääkö se luokseni, en voinut vastata ei. Ja se jäi. Tuolla se rouskuttaa heiniään onnellisena, minun kultapoikani. Harmikseni en voinut pitää sitä talven yli kotipihassa, vaan ori muutti parin kilometrin päähän. Se on taatusti hyvässä hoidossa tuttavani Mintun tallilla, sillä eihän pieni kultainen ansaitse kuin parasta. 

05.10.2015 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Alaska
En olis koskaan uskonut tän päivän koittavan. Oikeastaan en edes odottanut koko päivän koskaan koittavan, mutta siellä se Pallero on trailerissa ja minä matkalla Rääkkylään, kuljettaen ruunan uuteen kotiin. Olen ihaillut ruunaa siitä asti, kun siitä ensimmäisen kerran kuulin. Tarkkaan en muista millä tallilla tähän herraan törmäsin, mutta joku mutakerroksen peittämässä Pallerossa vetosi minuun täysin. Unohdin ruunan kumminkin pian sen jälkeen, mutta n. vuosi myöhemmin sain kuulla ruunan etsivän uutta kotia. Mun oli pakko ottaa tilaisuudesta kiinni ja soittaa hevosen omistajalle. Vielä vajaa tunti matkaa edessä ja Pallero pääsee pihattoon muiden Ruutilaisten joukkoon.