© ransu.kuvat.fi
Virtuaalihevonen!

Perustiedot

Luonne

Player on kyllä nimensä mukainen, temppuileva naistenmies. Ratsastaessa kuitenkin kuuntelee kohtuullisen hyvin, ellei keskittyminen herpaannu oikein kunnolla. On oikein kilpailunhaluinen ja tekee parhaansa. Maastovarma.

© Dimma

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Voittosumma: 0 v€

Muuta

30.12.2018 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Bella
Kun olimme Emman kanssa saaneet hoidettua sen kirotun Bonkku-ponin, halusi siskontyttöni etsiä itselleen ratsun. Tallin omistaja oli kertonut, että esimerkiksi islanninhevosori Myrkur olisi mukava ja ponikokoinen. Se ei kuitenkaan Emmalle kelvannut, vaan tämä käveli tallissa määrätietoisesti etsien haluamaansa. Lopulta hän pysähtyi yhden karsinan kohdalle. Suloisen näköinen russponi, ori tosin. Vilkaisin nimitaulua ja kaduin ajatuksiani. Nimi Player ei luvannut hyvää. Emma oli kuitenkin valintansa tehnyt. Niinpä täti käskytettiin hakemaan hoitovälineet.
Player ei osoittautunut nimeään yhtään helpommaksi. Ja tuntui, että ori suhtautui Emmaan vielä ihan menettelevästi - mutta minä sain kaikki vihan niskaani. Ori väisteli, luimi, näykki ja kiukutteli muutenkin. Yritin suostutella Emmaa lähtemään toiselle karsinalle, mutta tyttöä tuntui kiehtovan idioottiponit. Siinä sitten yritettiin hoitaa kiukkuavaa Playeria. Jos olin kuvitellut vielä hetki sitten, että tapaus oli mahdoton hoidettava - olin väärässä. Satula ei mennyt kiinni, kuolaimia ei saanut suuhun ja suojat lentelivät seinille. Emma lähti iloisesti hakemaan autosta kypärää ja jätti minut laittamaan ponille varusteita. Olin juuri laittamassa ponille suojia, kun se päätti näykkäistä palasen selästäni. Hypähdin pois kyykystä ja säikäytin siinä samalla ponin. Player hyppäsi suoraan - siis kirjaimellisesti - syliini: “Vad helvete gör du?!’ Ja juuri silloin Emma tuli talliin. Hän ihmetteli äänekkäästi tekemisiäni ja lopulta käskin vain huokaisten tuota ottamaan naistennaurattajansa, jotta pääsisimme kentälle - ja mahdollisimman äkkiä kotiin.
Pääsimme kentälle asti, jossa yllätyksekseni Player käyttäytyi jopa hevosiksi. Emma sai kiivetä sen selkään ja keikkua siellä kaikessa rauhassa käyntiä ympäri kenttää. Olin jo huojentunut - kunnes Emma halusia ravata. Pelimieshän ei tähän suostunut ja niin - jälleen kerran, juoksutettiin ratsastuksenopettajaa pitkin kenttää. Player ei kuitenkaan selkeästi arvostanut yhtään ketään, joten niinpä makasin hetken päästä rähmälläni maassa, kun poni kiikutti Emmaa ympäri kenttää. Hupsista keikkaa vain ja siskontyttäreni keikahti alas ratsailta. Naistennaurattaja jatkoi iloista pukkilaukkaansa villisti, kun kiirehdin auttamaan Emmaa. Kauhulla odotin itkupotkuraivaria, mutta yllätyksekseni tyttö nauroi.
Loppujen lopuksi saimme hetken jahdata ponia, ennen kuin se myöntyi antamaan kiinni. Emma kiipesi reippaasti takaisin selkään ja ravasimme vielä pätkät molempiin suuntiin - tällä kertaa roikuin narussa kynsin sekä hampain. Otettiinpa yksi laukkapätkäkin, joka tosin johtui ponista. Lopettaessamme ratsastuksen kentällä ja siskontyttäreni taluttaessa Playeria talliin, kertoi hän samalla minulle, että ensi kerralla hän ratsastaisi jälleen maailman ihanimmalla Bonkulla. Saatoin olla hiukan hullu, mutta mieluummin olisin valinnut naistennaurattaja Playerinkin.