© Zuzana Buranova
Virtuaalihevonen!

Perustiedot

Nimi Nollakeli "Nella" Omistaja Anzkuli (VRL-11903)
Rotu Welsh mountain Ex-omistaja Adelé, Double Dream
Skp, säkä Tamma, 114 cm Kasvattaja Adelé, Double Dream
Syntynyt 20.10.2008 Koulutustaso ko HeB; re 60cm; me 50cm; ye 70cm
Väri Rautias Painotus Yleispainotus
Rekisterinumero VH00-000-0000 Saavutukset -

Luonne

Nella on pippurinen tapaus. Pitäähän täällä kilttien heppojen seasta löytyä myös yksi paholainen, eikö niin? Heti kun silmä välttää, neiti on tekemässä pahojaan. Hoidettaessa saattaa näykkiä, joten pitää olla varovainen ja tarkkana. Etenkin varustaessa täytyy olla varovainen satulan kanssa, koska Nella saattaa kääntää pepun uhkaavasti satulan laittajaa kohti. Nella täytyy siis varustaa käytävällä molemmin puolin kiinnitettynä jottei vahinkoja pääse tapahtumaan. 

Ratsastettaessa oikea riiviö, pukittelee esteillä ja laukkaa nostettaessa. Nellalta on moni tippunut siistissä kaaressa alas kun neiti on päättänyt vähän yllättää. Esteillä pitää olla todella napakkana ja koko ajan tarkkana, koska kieltää helposti. Tamma on myös kova huijaamaan. ''Mennään kohti estettä, linja on suora, valmistaudu hyppyyn, hyppää! Ehei, stopataas tähä'' ;-) Eli stoppaa ennen estettä, vaikka esittää että ''jes nyt mennään'' ja on jo hyppäämässä mutta kieltääkin. Usein esteen jälkeen tulee muutama pikku pukki. 

Koulussa neiti on kuuliainen silloin kun sen saa tottelemaan, mutta jos sitä ei huvita, se kulkee laamana eteenpäin ja hyppii pystyyn. Nella menee minne se haluaa, joten ei sovi siksi aloittelijoille, ei todellakaan. Nella kuitenkin osaa ja hyvin kun sen kunnioituksen ja luottamuksen saa, mutta siinä onkin iso homma. Voin kertoa, että minulla meni Nellan luottamuksen voittamiseen 1½ vuotta, ja tuo aika on kyllä palkittu! 

Maastossa vähän jukuri eikä meinaa oikein pysyä nahoissaan, säntäilee minne sattuu ja kun laukataan niin sitten mennäänkin ihan täysiä eikä mummoilla. 

Sukutaulu

i. Starlight evm ii. Grove Brightlight evm iii. Cleveland Skylight evm
iie. Bowdler Marine evm
ie. Stanage Bess evm iei. Bowdler Pebble evm
iee. Cribn Charm evm
e. Roman Malou evm ei. Vardra Blue Banner evm eii. Caer Don Juan evm
eie. Forest Beris Faith evm
ee. Winston Star of Hope evm eei. Grove Sprightly evm
eee. Grove Peep O'Day evm
 

Jälkeläiset

Syntynyt Rotu-skp. Nimi Isä / emä
- - -

 

Kilpailukalenteri

Laji: 0 sijoitusta
pvm - jaos - paikka - luokka - sijoitus pvm - jaos - paikka - luokka - sijoitus

Voittosumma: 0 v€

Muuta

Ratsastettaessa aina martingaali ja häntäremmi
Maastoon aina kimbewick-kuolain
Maastoon aina taluttaja mukaan, oli kuinka kokenut ratsastaja tahansa
Sileällä pintelit joka jalkaan
Esteillä bootsit takasiin

23.02.2013 Hoitotarina, kirjoittanut Clair
Heräsin aamulla maailman kauheimpaan ääneen, nimittäin herätyskelloon. Pidin vielä silmäni kiinni ja hamuilin puhelimeni käteeni. Sammutin herätyskellon ja käänsin kylkeä. Ehdin juuri nukahataa uudelleen, kun muistin, että tänäänhän on ensimmäinen hoitopäiväni uudella tallilla! Jos myöhästyisin bussista, en ikinä pääsisi ajoissa perille!
Niinpä hyppäsin nopeasti ylös ja juoksin vessaan. Kiskoin takut hiuksistani auki ja laitoin hiukseni kahdelle korkealle saparolle. Mustat hiukseni valahtivat olkapäilleni ollessaan kiinni ja aloin itse pesemään hampaitani. Olen ehkä hiukan gootti....ja rakastan mustaa, joten melkein kaikki päälläni oli mustaa ja huoneeni on kokoanaan mustavalkoinen.
Hampaat pestyäni kävelin ripeästi takaisin huoneeseeni ja puin tallikamani päälle. Tallilla pidän yleensä ratastushousuja, t-paitaa, hupparia ja toppaliiviä. Kaikki mustaa taikka valkoista tietenkin. Kaivoin kaapistani myös kypäräni, raippani, hanskani ja kannukseni. Olimme puhuneet Adelélen kanssa ja tisenin, ettei sillä saanut käyttää kannuksia, mutta pakkasin ne silti mukaan. Olin myös kiitollinen, että olin käynyt tallilla tutustumassa, eikä minun enää tarvinnut saada mitään esittelykierroksia.
Puettuani ja pakattuani pienen laukun rymistelin alakertaan. Äitini oli laittamassa aamupalaa minulle, mutta vain pysähdyin keittiön oviaukkoon ja ilmoitin:
"Lähden tallille! Tuun takas joskus....älä soita!"
Äitini nyökkäsi ja jatkoi aamupalan laittamista. Itse käppäilin eteiseen ja puin tallikenkäni sekä chapsini. Nostin laukun olalleni ja olin valmis lähtemään.
Astuin ulos ovesta ja heti kylmä viima tarttui hiuksiini. Lumihiutaleet paiskautuivat päin naamaani, mutta en välittänyt siitä. Lähdin tarpomaan pihani poikki kohti bussipysäkkiä.
"Miksei iskä koskaan auraa!", jupisin matkalla. Kenkiini ei kuitenkaan onneksi voinut mennä lunta ja olin siitä kiitollinen.
Päästyäni pihasta pois lähdin kevyesti hölkkäämään kohti bussipysäkkiä. En halunnut myöhästyä, eninnäkään siksi, koska se on noloa ja toiseksi siksi, että en ehtisi hoitamaan Nellaa ollenkaan. Vähän ennen bussipysäkkiä aloin kävelemään ja kävelin bussipysäkille. Se oli tyhjä.
"Ei kai bussi ole vileä mennyt ohi?!", ajattelin hädissäni. Käännyin katsomaan bussiaikatauluja samalla kun kaivoin puhelimeni esiin. Katsoin kelloa. Se oli puoli yksitoista ja bussi tulisi 11.32. Huokaisin helpotuksesta ja lyssähdin penkille istumaan.
En ehtinyt istumaan kovinkaan kauaa, sillä bussi tuli kulman takaa ja pysähtyi pysäkille. Ihmisiä tuli ulos ja minä menin sisään. Näytin korttia lukialle ja se piippasi. Kävelin sitten bussin keskiosaan ja istahdin penkille. Kaivoin taskustani kanssa kuulokkeet ja sujautin ne korviini. Aloin kuuntelemaan Pitbullin Hotel Room Servicea.(linkki kotisivut kohdassa) Lauloin sanoja äänettömästi samalla kun katselin ikkunasta ulos. Hymyilin hiukan nähdessäni parhaan ystäväni Davidin juoksemassa hangessa. Poika oli kova lenkkeilemään ja myös ihan suloinen. Vilkutin hänelle bussin kiitäessä ohi. Loppumatkan olin aikalailla paikallani ja tuijotin ulos. Bussin viimein pysähtyessä minun pysäkilleni hyppäsin ulos ja lähdin kohti tallia. Ihana hevosten haju leijaili tänne saakka!
Tallipihaan päästyäni katselin hetken ympärilleni. Oli aika hiljaista, enkä edes ollut varma oliko Adelé tullut vielä. Kävelin kuitenkin tallin ovelle ja työnsin sen varovasti auki. Heti kuulin pari iloista hörähdystä ja kiinnostuneet päät kurkkivat karsinoista.
"Olinko minä todellakin ensimmäinen?", ajattelin ja lähdin kävelemään kohti hoitajienhuonetta. Kävellessäni huoneelle päin huomasin Nellan karsinan. Siellä pikku pirulainen jo katseli minua ja suunnitteli kujeitaan. Naurahdin hiukan, mutta en pysähtynyt vaan kävelin hoitajienhuoneeseen. Laitoin laukkuni kaappiini ja otin sieltä hanskani. "Tänään en vielä ratsasta", ajattelin ja otin kaapistani minun harjapakkini. Olin tuonut sen jo tänne silloin kun kävein tutustumassa. Olin ostanut Nellalle oikein suloiset vaaleanpunavihreät harjat. Päätin jo kaupassa ostaa seuraavalla kerralla tyttöselle ihanan riimun ja riimunnarun.
Unelmoiden lähdin ulos huoneesta. Tömps! Törmäsin tyttöön joka oli tulossa hoitajienhuoneeseen.
"Anteeksi kauheasti! E-en huomannut sinua. Sattuiko?", aloin puhumaan hiukan hätääntyneenä, sillä tyttö oli kaatunut.
"Ehei, ei sattunut! Oletko uusi täällä?", tyttö vastasi ja nousi ylös. Hymyilin helpotuksesta.
"Olen uusi. Nimeni on Clair", esittäydyin.
"Minä olen Anu!", tyttö sanoi reippaasti hymyillen. Hymyilin tälle takaisin.
"Ketä sinä hoidat? Minä hoidan Nallea", Anu kysyi kiinnostuneena.
"Hoidan Nellaa...jännittää pikkusen. Oletko koskaan ollut sen kanssa?", sanoin ja naurahdin hiukan.
"En ole ollut...mutta haluaisin!", Anu vastasi ja avasi hoitajienhuoneen oven.
"No, mun täytyy nyt mennä...nähää taas! Toivottavasti Nella on sulle kiltti", Anu naurahti ennen kuin astui hoitajienhuoneeseen ja laittoi oven kiinni. Nyökkäsin vielä itsekseni ja hymyillen lähdin kohti Nellan karsinaa.
Nellan karsinalle saavuttuani kurkistin sisään. Ja minua tuli tervehtimään ihanan lämmin ja pehmeä pikku turpa.
"Hei Nella, muistatko vielä mut? Oon sun uus hoitaja", sanoin ja silitin tamman turpaa. Poni selvästikkin haisteli kättäni.
"Ei ole mässyä! En halua, että lihot!", naurahdin ja avasin karsinan oven. "Ainiin...pitää harjata käytävällä....", ajattelin ja nappasin karsinan ovesta riimun. Aloin väsäämään sitä Nellan päälle. Tamma nosti päätään ja alkoi hiukan kuopimaan jalallaan, mutta hetken päästä sain kyllä kaikki kohdilleen. Kiinnitin riimuun vielä riimunnarun ja lähdin taluttamaan tammaa harjapakki kädessä kohti paikkaa, jossa riimunarut olivat kiinni.
Pääsimme paikalle melkein ilman mitään turhaa sättäystä. Nella oli vain astunut kahdesti varpailleni ja melkein kaatanut minut. Sidoin tyttösen kiinni ja laskin pakkini maahan. Nella sepaili hetken hotain, mutta rauhottui sitten. Se katseli minua aina välillä ja välillä taas se jäysti riimunarua, jolloin toruin tyttöä.
"Oles nyt kunnolla, haluaisin saada sinut harjattua!", naurahdin ja kaivoin pakistani pehmeän harjan. Nella ei ollut mitenkään superlikainen, joten päätin olla käyttämättä kumisukaa.
Aloin harjaamaan hoitsuni sileää ja pehmeää karvaa pitkin rauhallisin vedoin. Nella haisteli harjapakkiani, enkä niinkään kiinnittänyt siihen huomiota. Yhtäkkiä kuitenkin tamma nosti äkisti päänsä ja harjapakkini lennähti hiukan kauemmas. Pakin laskeutuessa siitä kuului aika kova ääni ja Nella yritti hyppiä pystyyn.
"Sooh! Ei ole mitään hätää...se on vain harjapakki!", sanoin rauhallisesti ja kävelin pakin luo. Laitoin kaikki uloslentäneet harjat takasin ja nostin sen käteeni. Kävelin Nellan luo ja näytin sitä tammalle.
"Älä koske siihen enää, niin sinun ei tarvitse pelätä", sanoin ja laskin pakin vähän kauemmas uteliaasta pikku turvasta. Jatkoin harjaamista. Nella otti aika rennosti hetken aikaa, kunnes vaihdoin puolta. Nella alkoi vänkyröimään ja liikutteli persustaan kokoajan minua kohti.
"Oles ääh... nyt paikallaan", ähisin työntäessäni tamman pyllyä kauemmas itsestäni. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan pikku pirulainen jatkoi pelleilyään. Se alkoi taas jäystämään riimunnarua.
"Hei! Lopetas nyt!", korotin hiukan ääntäni ja otin narun pois Nellan suusta.
"Heh! Nella onkin pikkuisen tuollainen", kuulin äänen takaatani. Tämän äänen tunnistinkin.
"Hei Adelé", sanoin kääntyessäni tätä kohti.
"Nella on oikea sättääjä", naurahdin ja työnsin tamman kiinnostunutta turpaa hiukan kauemmas paitani liepeestä.
"No, kyllä sinä siihen totut! Ei tämä pikku tyttönen nyt loppuen lopuksi mitään pahaa tarkoita", Adelé sanoi ja käveli tamman luo. Nella luimisti pikkusen kroviaan Adelén laskiessa kätensä tämän otsalle, mutta hörähti sitten hellästi.
"Minulla taitaa mennä jonkin aikaa, ennenkuin minä ja Nella pääsemme tuohon vaiheeseen", huokaisin ja jatkoin taas harjaamista.
"Kyllä se sieltä pikkuhiljaa alkaa tulemaan! Minun pitää nyt mennä....löydät minut täältä, jos tulee jotain asiaa", Adelé hyvästeli ja lähti viihottamaan tallin käytävää ptikin. Nella käänsi katseensa minuun ja luimisti jälleen korviaan.
"Ei sinun minulle tarvitse ryppyillä! En aijo ratsastaa tänään", sanoin ja jatkoin harjaamista.
Kun sain tamman harjattua laitoin harjan takaisin pakkiin ja otin esille kaviokoukun. Huomasin heti, ettei Nella pitänyt siitä, mitä minä ajattelin.
"Putsaan vaan sun kaviot. SIt pääset ulos tarhaan riehumaan", sanoin ja kyykistyin putsatakseni tyttösen etukaviota. Ja yllätys yllätys, Nella päätti puraista.
"Aiih!", kiljahdin ja painoin sitten käden suulleni. Ainoa asia, joka tästä vielä puuttuu on se, että Nella alkaisi nauramaan!
"Olehan nyt kunnolla", sanoin ja kyykistyin jälleen putsaamaan tamman pikkuruista kaviota. Nella katsoi minua hetken epäilyttävästi, mutta tyytyi sitten riimunnarun jäystämiseen.
Putsattuani molemmat etukaviot aloin putsaamaan tamman takasia. Nella vähän ravisteli jalkaansa ja myös nojasi varmaan koko painollaa minuun, mutten antanut sen haitata. Sain pikkusen sepaamisen jälkeen kummatkin jaöat putsattua ja olin valmis viemään tamman ulos.
"Mä varmaanki pistän sulle loimen, ettei mun kaunis työni mee heti piallle", totesin ja jätin Nellan ihan hetkeksi itsekseen käytävään. Hain nimittäin satulahuoneesta Nellan loimen ja tulin siten nopeasti takaisin. Huokaisin helptuksesta, kun tamma ei ollut tehnyt mitään.
Loimitin Nellan ilman sen suurempia vaikeuksia ja irrotin tytön seinästä.
Talutin Nellan ulos ihanan lämpimästä tallista ulos kylmään lumisateeseen. Nellakaan ei pitänyt kylmästä ja yritti pari kertaa kääntyä takaisin sisälle.
"Hei, sinulla on toppaloimi! Minulla ei mitään", sanoin kiskoessani vikuroivaa tammaa eteenpäin. Maiskutin kovaan ääneen pari kertaa, mutta sekään ei auttanut. Huokasin, en olisi halunnut, mutta minun oli pakko käyttää riimunnarua raippana. Napautin kerran tammaa lautasille ja johan lähti! Nella ponkaisi eteenpäin ja lähti reippaaseen raviin. Pidin narusta kovaa kiinni ja sain tammasen vauhtia hidastettua.
"Ei meidän nyt kuitenkaan juosta tarviste", rauhoittelin Nellaa. Jatkoin tamman taluttamista kohti tarhaa. Joka askeleella Nella pomppasi hiukan korkeammalle. Se ei malttanut odottaa, että pääsisi juoksemaan.
Onneksi pääsimme ehjinä loppumatkan tarhalle. Hymyillen avasin lumisen portin ja talutin Nellan sisään. Päästin tamman vapaaksi ja se pinkaisi laukkaan. Jäin hetkeksi hymyilemään ja katsomaan toisen touhuja. Lähdin sitten ulos tarhasta ja suljin portin kunnolla perässäni. Suuntasin takaisin kohti tallia.
Tallissa vein riimunnarun takaisin Nellan karsinan luo. Ja hain käytävältä kottarit. Nellan karsinaa ei oltu putsattu vielä tänään, joten päätin putsata sen. Aloin lappaamaan sontaa kottareihin kovaa vauhtia. Olin nälkäinen ja halusin ruokaa, joten piti päästä nopeasti kotiin.
Kun olin valmis kärräsin kottarit lantalaan ja heitin kakat menemään. Sitten tarkistin vielä Nellan ruoka ja juomakupit. Ne olivat puhtaat, joten lähdin hoitajienhuoneeseen.
"Ääh! Se pakki!", tajusin kun olin hoitajienhuoneen ovella. Niinpä kipitin nopeasti hakemaan sen ja laitoin sen kaappiini. Otin kaapistani laukkuni, josta kaivoin kypäräni ja muut ratsastuskamani. Jätin ne kaappiini ja suuntasin kohti ovea. Avasin oven ja kävelin tallikäytävälle.
"Lähdetkö?", kuulin Anun äänen.
"Juu....", sanoin ja käännyin katsomaan tätä.
"Niin minäkin! Menetkö bussipysäkille?", tyttö kysyi hilpeästi.
"Jep!", naurahdin.
"Voidaan kävellä yhdessä!", Anu sanoi ja kipitti vierelleni. Lähdimme ulos tallista kohti bussipysäkkiä jutellen niitä näitä.