© Bob Langrish
Virtuaalihevonen!

Perustiedot

Nimi Big Thunder "Stu" Omistaja Anzkuli (VRL-11903)
Rotu Trakehner Ex-omistaja Emmi (VRL-13086)
Skp, säkä Ori, 161 cm Kasvattaja Emmi (VRL-13086)
Syntynyt 13.5.2010 Koulutustaso ko HeB; re 130cm; me 130cm; ir 130cm
Väri Ruunikko Painotus Esteratsastus
Rekisterinumero VH13-021-0352 Saavutukset -

 

Luonne

Stu on todella, siis TODELLA, hankala luonteinen ORI. Jos pitäisi kuvailla kolmella sanalla: Hullu, mielenvikainen ja tappava. Stu on maailman vaarallisin hevonen. Arvaamaton hevonen. Mutta on ori kyllä loistava siitosori, juuri oikeat muodot. Ratsua siitä ei ikinä tule. Se heittää taitavankin ratsastajan alas kahdessa sekunnissa, siinä eivät puolipidätteet auta.

Sukutaulu

i. Tenor evm ii. Bariton evm iii. Bublé evm
iie. Soprano evm
ie. Thalia evm iei. Tempest evm
iee. Terpresa evm
e. Excellenze evm ei. Excellent evm eii. Extacy evm
eie. Cent evm
ee. Caspianze evm eei. Casper evm
eee. Bianca evm
 

Jälkeläiset

Syntynyt Rotu-skp. Nimi Isä / emä
23.8.20212 trak-o. Bunny Bunny Raycan EG Super Dreamer
13.2.2014 trak-o. Big Hammer EG Lily Hammer
10.10.2018 a-trak-t. Greylight KV White Caramel
13.2.2021 a-trak-t. Jenny KV Nunnu

 

Kilpailukalenteri

Laji: 0 sijoitusta
pvm - jaos - paikka - luokka - sijoitus pvm - jaos - paikka - luokka - sijoitus

Voittosumma: 0 v€

Muuta

30.6.2014, Ongelmahevosvalmennus, kirjoittanut Kia VRL-13575
Olimme Anzkulin kanssa erikseen sopineet että tulen Kaukovaltaan, jotta näen Thunderin käyttäytymisen kotitallissa.
Kun ajoin tallin pihaan Anzkuli tuli hymyillen mutta hermostuneena vastaan.
Sammutin auton ja sanoin heti alkuun naiselle:
-Hei, rentoudu! Hevonen on ihmisen peili, ja jos ihminen on jännittynyt varsinkin herkästä hevosesta tulee heti jännittynyt.
Anzkuli veti syvään henkeä ja lähdimme kohti tallia.
-Missäs se meidän komea oripoika on? kysyin.
-Tuolla! nainen sanoi ja osoitti yhtä kaytävää.
-Mene sen luo, ja koita vaikka silittää sitä, niin nään miten toimitte yhdessä! sanoin.
-Ok.., nainen sanoi.
Kun Anzkuli lähestyi oria, Stu alkoi luimia ja kuoppia hermostuneena.
Anzkuli palasi luokseni selvästi pettyneenä.
-Onko se kipeä mistään? kysyin.
-Ei! Anzkuli sanoi päättäväisesti.
-Ok, anna minä yritän, sanoin.
-Ole hyvä vaan! Anzkuli sanoi ja hymyili.
Menin hevosen karsinan viereen mutten katsonut sitä ja koitin olla näyttämättä uhkaavalta.
Stu heilutteli päätänsä, näykki ilmaa... Kaikkea mahdollista näyttääksen uhkaavalta.
-Ei tuo minua pelota, sanoin lempeästi.
Stun korvat kääntyivät hetkeksi eteenpäin, mutta menivät sitten takaisin luimuun.
-Rentoudu, komistus. Ei ole mitään hätää..! sanoin lempeästi ja ojensin käteni haisteltavaksi.
Stu kuitenkin puraisi kättä.
Vedin käden takaisin, tekemättä äkkiliikkeitä.
-Sattuiko? kuiskasi Anzkuli.
-Joo, mutta ei se haittaa! vastasin purren hammasta.
-Hei, tuo ei ollut kivaa? Osaisitko olla kiltti poika? kysyin lempeästi.
Hevonen kiljaisi ja koitti nousta pystyyn.
-Nyt sinun pitää viettää Stun kanssa PALJON aikaa. Istua karsinan vieressä ja vaikka lukea sille että se tottuu sinuun, koska en voi auttaa jos emme edes saa sitä pois karsinasta..! sanoin ja lähdin.
~Viikkojen jälkeen~
Kävelin taas tuttuun talliin. Anzkuli istui penkillä orin karsinan vieressä.
Stu nosti päänsä ja katsoi minua epäillen.
-Nään jo nyt edistystä! kehuin Anzkulia innoissani.
-Jep! Kun olen ollut Stun kanssa kauan, se antaa minun jopa koskettaa sitä! Anzkuli sanoin innoissaan.
-Hyvä! Onko Stu saanut jo päiväruokia? kysyin.
-Ei, miten niin? nainen kysyi.
-Noh, käytkö tekemässä ne niin sanon? kysyin.
-Joo, sir! nainen vitsaili.
Anzkuli toi minulle ruokakipon.
Otin sen käteeni.
-Pystytkö taluttamaan sen maneesiin? kysyin.
-Kai! Anzkuli sanoi.
...
Vihdoin saimme orin maneesiin, mutta minulla ja Anzkulilla oli käsissä palohaavat.
Päästimme orin irti maneesiin.
-Katso! Stu voi paeta, mutta silloin se ei saa ruokaa. Jos se taas haluua ruokaa, sen pitää sietää sinua! sanoin ja neuvoin Anzkulia laittamaan ruokakipon kolmen metrin päähän itsestään.
Stu laukkasi villisti naisen ympärillä.
Se halusi ruokaa, mutta...
Kymmenen minuutin päästä ori tuli syömään.
Jatkoimme näin, ja kävin Kaukovallassa joka päivä. Joka päivä jatkoimme tätä, ja pian Stu pystyi syömään vaikka Anzkuli piti ruokakippoa sylissä.
Jatkakaa näin, lisäksi voit pikkuhiljaa alkaa rapsuttelemaan/hoitamaan oria. ;)