© Tiia Puotsaari
Virtuaalihevonen!

Perustiedot

Luonne

Eräänä kurjan lämpimänä ja vetisenä helmikuun iltana sain sairaalaan viestin syntyneestä varsasata. Olin itse saanut juuri ensimmäisen lapseni, ja samana päivänä myös pieni ja vanha shetlanninponitammamme Söpö varsoi kauniin, kimon varsan. Tamman synnytys oli kuuleman mukaan mennyt hyvinkin jouhevasti, vaikka iso kaveri sieltä lopulta tulikin. Tammat – tammavarsahan sieltä putkahti – pääsivätkin pian ulos temmeltämään ja tutustumaan keskenään. Söpö hoiti pienoistaan kuin vanha tekijä. Shetlanninponin ja laukkapainotteisen angloarabin risteytyksestä rekisteröitiin sim sport pony. Ulkomuodoltaan tamma kuitenkin näytti enemmän eestinhevoselta kuin kummaltakaan näistä kahdesta rodusta. Nimikään ei ponin mittoihin jääneelle tammalle H-vuonna tuottanut ongelmia. Hunajapupu oli juuri sopiva tälle oman hunajapupuni kanssa syntymäpäiväänsä viettävälle kaverille.

Hoidettaessa Haniksi kutsuttu tamma tutkii mielellään hoitajan touhuja. Tamma onkin emänsä tapaan hyvin huomionkipeä pikku possu, jolta kuitenkin löytyy hyvää huumorintajua. Hani seisoo kiltisti paikallaan, mutta kaikki, mihin se vain pääsee turpansa kanssa kosketuksiin, tulee varmasti vähintään maistetuksi. Karsinasta tammalla ei kuitenkaan koskaan ole ollut tapana karata, ja se on muutenkin kaikin puolin mutkaton hoidettava. Kuten emänsä Söpö, on myös emäänsä kolmisenkymmentä senttiä korkeammaksi venähtänyt Hani erittäin perso herkuille. Varomattomasti esille (tai vähemmän varomattomasti vähemmän esille) jätetyt namit on varmasti syöty alta aikayksikön. Toisaalta tamma tekee mitä tahansa herkuista, joten se on helppo opettaa niin hyville kuin huonoille käytöstavoille. Lihomisherkkänä Hanille ei kuitenkaan sovi syöttää yltiömäärin herkkuja, jotta se ei lihoisi liiaksi ja / tai sairastuisi. Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa tamma pärjää hyvin, kunhan käsittelijällä on edes jonkin verran kärsivällisyyttä ja huumorintajua aina hyväntuulisen ja leikkisän tamman kanssa.

Hania lastatessa kannattaa varata jonkin verran aikaa. Tamma ei ole oikeastaan ole vaikea, se vain tarvitsee hieman aikaa ja kärsivällisyyttä pimeään ja ahtaaseen laatikkoon kävelemisessä.

Ratsastettaessa Hani on hyvinkin rohkea ja menevää sorttia oleva poni, minkä se on varmasti perinyt isältään. Maastoreittien laukkasuorilla ponin menohaluja ei pidätä muut kuin selässä istuva ratsastaja, ei aina hänkään. Tammalla on huomiota herättävän hyvät, emältään perityt liikkeet, etenkin sen ulkonäköön nähden. Tähän päästäkseen ratsastajan on kuitenkin saatava Hani peräänantoon ja selkä ylös. Isältä peritty laukka taas on erinomaisen matkaa voittavaa ja hyvinkin vauhdikasta, jossa takaosa todellakin pääsee työskentelemään. Etenkin sileällä tamma voi kuitenkin olla hieman haastava, sillä isänsä tapaan se haluaa mennä eteenpäin ja kovaa, ja alkaakin joskus vänkäämään vastaan etenkin hitaammissa askellajeissa ja tarkkuutta vaativissa tehtävissä. Taipuminen ei ole tamman vahvoja puolia. Laukkatyöskentelyssä Hanilla on tapana viskoa päätään, jotta pääsisi joko laukkaamaan kovempaa tai hieman pidempään.

Tarhassa ja laitumella Hani käyskentelee omassa pienessä laumassaan, jossa se on saavuttanut oman paikkansa arvojärjestyksessä. Irti ollessaan Hani on hieman arka, ja esittääkin mielellään samaa, mitä muut tekevät, mutta taka-alalla.

Sukutaulu

poniverirprosentti 50% (she 50%), puoli- ja täysiveristä 50%

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Voittosumma: 0 v€