© ransu.kuvat.fi
Virtuaalihevonen!

Perustiedot

Nimi Caramelli "Cara" Omistaja Anzkuli (VRL-11903)
Rotu Shetlanninponi Ex-omistaja Sumuniitty
Skp, säkä Tamma, 107 cm Kasvattaja Sumuniitty
Syntynyt 25.10.2006 Koulutustaso ko HeA; re 60cm; me 60cm; ir 70cm
Väri Kimo Painotus Yleispainotus
Rekisterinumero VH17-017-0463 Saavutukset -

 

Luonne

Cara voi näyttää söpöltä, helpolta ratsulta, jolle kaikki on lasten leikkiä. Mutta ei. Cara on kuin hienosteleva diiva. Se antaa silittää itseään hetken ja sitten yrittää näykkiä. Hoitaessa se seisoo kiltisti paikoillaan. Satuloidessa se on taitava mahanpullistaja eikä aina halua kuolaimia suuhun. Ei haluaisi ratsastajaa selkään ja alkaa pyöriä satulaan nousussa. Ratsastaessa sekava. Välillä se haluaa mennä kovaa, joskus taas hitaasti. Mutta kyllä sen aina kuitenkin kuulolle saa.

Sukutaulu

i. Tom Thumb of Kyrkholm evm ii. Helium of Marshwood evm iii. Light II evm
iie. Furiosa evm
ie. Fairy Furiosa evm iei. Berlad evm
iee. Amelia of Transy evm
e. Kweli of Robin Hill evm ei. Rustic Nick of Dunira evm eii. Rustic Sprite evm
eie. Balmohr Ninepins evm
ee. Stranden Hiker evm eei. Sprite of Maryfield evm
eee. Stranden Jessie evvm
 

Jälkeläiset

Syntynyt Rotu-skp. Nimi Isä / emä
- - -

 

Kilpailukalenteri

Muut: 1 sijoitusta
22.12.2017 - este - kutsu? - 60 cm - 2/7  

Voittosumma: 100 v€

Muuta

5.1.2017 Hoitotarina, kirjoittanut Saaga
Kävelen hiekka tietä pitkin talliin. Joku muukin on kävellyt siitä kävelen hänen askelia pitkin. En edes tiedä miks mutta ihan sama. Kun avaan tallin oven kotoisa tunne valtaa minut kokonaan. Menen karsinalle tamma ei kumminkaan ole tällä kertaa ole tallissa. Päätän että siivoan karsinan samalla. Nostan kikareet kärryyn ja käyn tyhjentämässä ne vien vähän lisää purua karsinaan ja heinää. Otan riimun ja menen tarhalle. Poni on tällä kertaa portin luona. Avaan portin ja pon meinaa tulla ulos tarhasta. Onneksi saan sen takaisin sinne. Kun olen nappaamassa sitä riimusta se vetäisee päänsä pois. Cara kiertää pienen ympyrän ja pysähtyy sitten. Otan pienen omenan palan taskustani. Ja ojenan sitä ponille se kurottaa kaulaa kädelle. Ei kuminkaan ota askeltakaan tänne päin. Menen tamman luo ja annan herkun ja otan riimusta kiini. Laitan narun riimuun. Ja vetäisen narusta tamma ei kumminkaan ota askelia. Luin jostain että kannatta antaa narua niin että se roikkuu. Testaan sitä ja annan Caralle narua lähden kävelemään niin,että naru on löysänä. Tamma lähtee kävelemään rauhassa perässäni.
"jess" sanon hiljaa itselleni ja ajattelen että nyt tiedän miten kannattaa toimia ensi keralla.
Haen pakin satulahuoneessta ja otan kumisuan ja alan harjata tammaa. Kun viimen olen saanut harjattua Caran niin haen sen satulan ja suitset. Nostan satulan Caran selkään ja kiskon satulavyötä ensimäiselle rejälle. Sitten suitset laitan etusormen ponin suuhun että saan sen varmasti auki. Avaan karsinan oven ja talutan Caran ulos. Ulkona on vähän pakkasta varpaat jäätyvät hetkessä. Avaan maneesin oven varovasti. Se on onneksi tyhjä.
Hyppään ponin selkään ja pyydän sitä liikeelle. Se lähtee hitaaseen käyntiin. Annan Caran kävellä hitaasti. Kun olaan menty riitävästi käyntiä niin nostan ravin. Teen jotain loivaakaarta ja voltteja. Menen jotain tehtäviä käynnissä ja ravissa. En nosta tällä kertaa laukkaa. Kun olemme menneet noin.30min tehtäviä niin siirän takaisin käyntiin ja teen loppu käynnit. Hyppään alas selästä ja talutan Caran talliin. Juuri kun olen saanut otettua varusteet poia kuulen äitini huutavan ovelta. Vien satulan ja suitset omalle paikalle. Menen äitin luo sanon että harjaan ponin nopesti ja lähden kotiin.

25.12.2016 Hoitotarina, kirjoittanut Saaga
Kun viimein olen saanut putsattua likaiset jouma-ja ruoka kupit niin lähden hakemaan Caraa tarhasta. Kävelen hiekka tietä pitkin joka on lumen peitossa. Näen tamman se ei meinaa erottua valkoisesta lumesta. Menen tarhaan sisälle ja maiskutan ponille. Huhilen Caraa jotta tamma tulisi luokse. Poni ei kumminkaan tee elettäkään, että tulisi luokse. Lähden kävelemään jonkun entisiä jalan jälkiä putkin, kun viimein saavutan tamman se lähtee lampsimaan kohti porttia. Se siitä ajatelen ja lähden kävelemään ponin perään. Tamma meni portille asti ja jäi siihen odottamaan aivan kun olisi ollut siinä koko ajan. Laitan riimun ponin päähän. Maiskutan ja avaan portin ja lähden taluttamaan ponia kohti tallia. Avaan tallin oven varovasti. Talutan Caran karsinaan ja alan harjata sitä ensin kumisualla. Nostan pakiata pölyharjan. Aloitan harjaamisen kaulalta. Olen saanut harjattua Caran muuten paisi jalat ja pään. Otan jalka harjan ja harjaan jalat hoilelliseti. Vielä pään harjus tamma nostaa pään aivan liian korkelle enkä saa harjattua sitä. Vien pakin satulahuoneeseen ja haen satulan ja suitset. Nostan satulan sulkään tamma käänähtää niin, että satula putoaa maahan. Nostan sen nopeasti puistelen purut nopeasti pois. Nostan satulan sulkään, kun kiristän satulavyötä tamma pullistaa niin että vain yksi reikä menee kiinni. Yritän vielä saan toisenreijän. Sitten suitset otan tamman pään ns. Kainaloon ja laitan suitset tamman päähän ja avaan karsinan oven. Maiskautan avaan karsinan oven ja lähden kävelemään kohti tallin ovia.
Avaan maneesin oven varovasti maneesi on onneksi vapaa. Talutan tamman sisään. Nostan jalan jalustimeen ja pompaan Caran selkään se kominkin väistää ja joudun aloitamaan alusta. Kun viimein pääsen selkään puristan pohkeet kiinin kimon kylkiin. Se lähtee eteen päin reipaassa käynnissä. Kun saan tehtyä alkukäynit otan ohjat kireälle ja alan tehdä pysähduksiä ja voltteja. Pyydän tamman ravaamaan se lähtee melkein laukkaamaan. Teen jotain kumurauran tapaista tehtävää. Sitten kun olen viimein saanut ravattua riitävästi alan nostaa laukkaa pitkälläsivulla. Annan laukka avut mutta tamma ei ota mitään kuleviin korviin. Yritän niin monta kertaa uudestsan kun tamma laukkaa. Kun olemme meneet muutaman tehtävän laukssa siirän raviin ja annan ohjaa ja teen loppu ravit ja käynnit. Pysäytän tamman keskelle maneesia jq hyppään alas selästä. Talutan ponin takaosin talliin ja harjaan sen nopeasti. Pesen vielä varusteet.

23.12.2016 Hoitotarina, kirjoittanut Saaga
Kävelin talliin polkua pitkin. kylmä viima puhalsi kasvoilleni nautin siitä vaikka nenänpää jäätyisikin. Näen tallin häämöttävän edessä kävelen entistäkin nopeammin, kun saavun tallin ovien luo avaan oven ja ihana hevosen tuoksu tulvii kasvoilleni. Kävelen Caran karsinan luo tamma on kääntynyt seinää kohti. Maiskutan Caralle se nostaa vain päätä. Avaan karsinan oven ja rapsutan tamman suloista päätä hetken, se vaikuttaa siltä että se nauttii mutta yhtäkkiä se yrittää näykkäistä minua ja vetäisen käteni pois nopeasti. haen tamman riimun. Aikeissa viedä sen tarhaan tamma kumminkin nostaa pään niin etten saa sille riimua. Se kääntyy kohti ovea joka on jäänyt raolleen vetäisen oven nopeasti kiinni niin että Cara ei pääse karkuun. Kun viimein saan riimun sujahtamaan ponin päähän laitan narun kiinni renkaaseen. Maiskutan tammalle jotta se lähtisi liikkelle mutta se seisoo vaan paikallaan. Yritän uudelleen tällä kertaa hiukan vetäen kun tamma lähtee liikkelle niin ohjaan sen kohti tarhaa. Tamma kulkee pää pystyssä. Kun tarha tulee vastaan niin avaan portin ja olen aikeissa maiskuttaa tammalle se kumminkin ryntää tarhaan sisälle. Taputan Caraa kaulalle ja irrotan narun sen riimustusta. ja lähden kävelemään takaisin talliin aikeissa siivota karsina. Nappaan kottikärryt ja talikon matkalta. Vein kottikärryt karsinaan ja aloin siivomaan kikkareita. Niiden siivoamisen jälkeen puhditin joma-ja ruokakupin.