© AK
Virtuaalihevonen!

Perustiedot

Luonne

Skitaksi kutsutun suomenhevosorin historia alkoi jo ennen sen syntymää kauniina ja lämpimänä syyskuun aamuna. Olin käyttänyt pari rekallista ruunia verikokeissa, joista toivon mukaan saisin kantasoluhoidoilla pakasteita, jotta voisin jatkaa näiden ruunien sukua. Lastissa oli myös Pico, Skitan silloin toivottu isä. Emäehdokkaaksi valikoitui tammamme Andore, joka oli pyöräyttänyt virtuaalimaailmaan jo kolme varsaa, joista yksi jopa asustaa Kaukovallassa. Kuten ajattelinkin, Dolleksi kutsuttu tamma tiinehtyi ensiyrittämällä (kuten edellisilläkin kerroilla), eikä kantoajan kuluessa esiintynyt juuri ongelmia. Synnytyskin sujui kohtuullisen vanhalta tammalta näppärästi, eikä siinä onneksi tarvittu enempää apuja. Karsinasta minua tuijottikin myöhemmin sinä päivänä terhakka, tummanrautias orivarsa, jolle annettiin pian isänsä nimiteemaa ja Kaukovallan I-vuotta kunnioittaen nimeksi Kaukovallan Ilmakitara.

Hoidettaessa Skitta aloittaa tuntemattoman ihmisen testaamisella. Ori on oikeasti tosi symppis, ja alun hankaluuksien jälkeen superhelppo hoidettava. Emänsä on ilmeisesti opettanut orille kuitenkin vetopaniikin, jonka vuoksi se täytyy hoitaa irti karsinassa tai jonkun täytyy pitää siitä kiinni. Seinään Skittaa ei voi kiinnittää, sillä siinä se särkee itsensä, narun ja/tai seinän. Alkuun Skitta on hieman äksy, mutta pienellä huitomisella ja työhön ryhtymisellä se rentoutuu ja seisoo tyytyväisenä rauhallisesti paikallaan. Ori nostaa kaviot hyvin, vaikkakin joskus ehkä testaa, että tarvitseeko oikeasti, tai pitääkö jalkaa oikeasti pitää itse ylhäällä. Satulaa laittaessa Skitta näyttää rumaa naamaa, mutta antaa ihmisen laittaa satulan selkään ja kiristää vyön. Suitsien kanssa saattaa olla hankalampaa orin heitellessä päätään. Rapsutuksista Skitta pitää, ja työntää päänsä karsinan oven yli rapsutuksien toivossa. Toki liika on aina liikaa, minkä ori ilmaisee vetäytymällä karsinan nurkkaan olemaan yksin.

Talutettaessa Skitta on hieman hitaammanpuoleinen, ja sitä saa toisinaan patistaa eteenpäin. Ori on kuitenkin oriksi mukava talutettava, sillä sitä eivät juuri näytä tammat kiinnostavan, vaan ennemmin ori haukkaisi pari haukkausta vihreää nurmea. Myös eri asioiden hämmästeleminen on narun päässä pällistelevän orin mieleen. Säikkyäkin ori osaa, esimerkiksi kovia ääniä tai arvaamattomia liikkeitä, mutta pääasiassa se on yksi pällistelijä, joka tarvitsee aikaa sisäistääkseen uusia asioita.

Selästä käsin Skittaa voisi kutsua tyypilliseksi suomenhevoseksi. Alkuun ori on hidas ja saattaa possuilla, mutta kun sitä hieman muistuttaa raipalla, niin se alkaa muistamaan jutun jujun. Etupainoinenhan ori rodulleen uskollisesti on, ja painaa etenkin verryttelyssä hyvin kädelle. Ori tarvitseekin paljon apua päästäkseen polkemaan takajaloilla alleen. Kun orin on saanut peräänantoon, se työskentelee ratsastajansa kanssa nöyrästi ja tottelee pienemmästäkin avusta ja herkistyy myös suustaan. Skitan tahdikasta ja pehmeää askellusta onkin ilo katsella, ja tällöin orin selässä on lisäksi oikein helppo ja mukava istua.
Esteet Skitalta ylittyvät kohtalaisesti taitavan ratsastajan kanssa. Ori kyllä pääsee oikeastaan esteen kuin esteen yli aina 110-senttisiin asti, mutta sillä on ongelmia ponnistuskohdan kanssa. Ratsastajan täytyy tuoda joskus paljonkin esteillä kuumuva ori sopivaan kohtaan, jotta se hyppäisi siististi esteen yli sen sijaan, että hyppäisi "vähän sinne päin".

Ulkoillessaan tarhassa tai laitumella Skitan tunnistaa allergialoimestaan. Ori on perinyt emältään ikävän kesäihottuman, mutta onneksi se ei sentään ole sitä loimia syövää hevoslaatua. Skitta arvostaa lauman seuraa, ja se tarhataankin pienessä oriporukassa. Yksin oria alkaa ahdistamaan jopa niin, että se saattaa tulla aidoista läpi. Mahdollisia vaaratilanteita välttäen ori otetaan sisälle muiden mukana, jos näyttää siltä, että herra joutuisi olemaan yksin ulkona.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Voittosumma: 0 v€