© Vapaita kuvia (lisenssi)
Virtuaalihevonen!

Perustiedot

Luonne

Jos totta puhutaan, tätä yhdistelmää en kauaa miettinyt. Toisaalta nyt tuntuu, että eipä sitä paljon muitakaan yhdistelmiä paljon ole pohdittu, ja todettu jälkikäteen vain, että olisihan sitä paremminkin voinut valita. Parikymmentä vuotta täyttävälle suomenhevosorille täytyi jostain saada morsmaikku, vaikka suomenhevosia virtuaalimaailmassa on ihan hurjasti, jalostusmateriaalia löytyy yli oman tarpeen ja sitä vissiin kannattaisi käyttää palkittuja tammoja kun niitä kerran on. Ja onhan tuolla orilla nyt yksi jälkeläinenkin jo entuudestaan, ja tammalla kaksi, että eipä sitä oikeastaan tarvitsisi enempää teettää, mutta eihän meillä tietysti ollut sitä Kaukovaltaan jälkensä jättävää jälkeläistä. Ja siinä sitä taas oltiin. Päähänpistoksihan sitä voi kutsua, että pistetiin Jekku-ori suurinpiirten ensimmäiseen tarhaan, jossa oli suomenhevostamma. Myöhemmin eläinlääkäri totesi tamman tiineksi ja sitten odotettiin innolla uutta varsaa. Alkusyksystä Ria-tamma pyöräytti meille näytille melko tavallisen suomenhevosen näköisen oripojan. Nimeä varsalle ei heti keksitty, joten sen kanssa jäätiin vielä hiukan odottamaan. H-kirjaimella alkava nimi, joka mielellään sopisi etenkin isän, mutta mahdollisesti myös emän, nimeen ei ollut helppo valinta. Ensimmäiset pari viikkoa orin nimeksi oli tuleva Höpsöttäjä, enemmän Jekuttajatyyppiä. Sitten kuitenkin tallissa pistettiin merkille, että nuoriherra oli kovin kilpailuviettinen ja oman arvonsa tunteva kaveri. Se pisti vastaan ja haastoi joko riitaa tai muita kilpailemaan kanssaan. Lopulta nimen päättäminen ei ollutkaan niin vaikeaa. Orin nimeksi annettiin Haastaja. Jotain olen vuosien kasvattajatyössä kuitenkin oppinut: ei saa antaa hulluja lempinimiä, sillä noista tuppaa usein tulemaan "nimensä veroisia". Siksipä Kaukovallan Haastajaa kutsutaankin lempinimellä Hanski.

Riimuun orin saa helposti, kunhan luimivaa ja irvistelevää, vähän toisinaan riekkuvaakin oria ei pelkää. Eihän se pahaa tee, kunhan näyttää ikävältä. Hoidettaessa Hanski kannattaa sitoa vähintään kalteriin kiinni, vaikka käytävälle molemmin puolin kiinnitettynä olisi parempi. Emältään Hanski on perinyt hieman kärsimättömän luonteen. Ori turhautuu nopeasti ja tulee levottomaksi, ellei sillä ole jotain tekemistä tai katselemista, tai vaihtoehtoisesti suomalaisten tapaan sillä alkaa aivot raksuttamaan ja silloin voi olla luvassa oikeastaan mitä tahansa. Hanski kuitenkin antaa käsitellä itseään ihan hyvin, sillä ei ole tapana suuremmin potkia tai purra, toisinaan ori kuitenkin testaa rajojaan ja haastaa hoitajan. Tällöin sen kanssa tulee olla määrätietoinen ja topakka eikä päästää oria niskan päälle. Huomionkipeä ori ei liioin ole, eikä juuri välitä paijaamisesta. Peseminen on Hanskille yksi kauhistuksen kanahäkki. Ori välttelee vettä miten vain keksii. Hanski kannattaakin sitoa pesukarsinassa huolellisesti molemmin puolin kiinni. Varustaa ori on kuitenkin helppo ja sille saa sukkelaan varusteet niskaan. Työmotivaatiota orilla on, ja se on aina innokkaasti lähdössä työntekoon. Eläinlääkäriä Hanski ei pelkää, ja toisinaan tuntuu siltä, että orille tuollainen monen hevosen kauhistus on täysin arkipäiväistä peruskauraa.

Molempien vanhempiensa tapaan myös Hanski on melko haastava talutettava. Sen kanssa on suositeltavaa käyttää vähintään ketjunarua, mutta orikuolain on etenkin vieraissa paikoissa ja tammojen läheisyydessä hieman kätevämpi vempain. Ori on toisinaan olevinaan koko maan kuningas, ja naistenmiehenä tammojen läheisyydessä on hyvä olla naru lyhyellä. Myös uusissa tilanteissa ori saattaa käyttäytyä arvaamattomasti. Ihan tavallisena arkipäivänä ori tulee tarhan portille ja antaa ottaa kiinni, mutta vauhti takaisin talliin on melkoinen. Ori tarvitseekin itselleen määrätietoisen käsittelijän, jotta sekä käsittelijä, hevonen että ulkopuoliset voivat liikkua tallialueella turvallisesti.

Ratsastettaessa Hanskissa on haastetta vähän jokaiselle. Emänsä tapaan se on herkkä niin suustaan kuin kyljistään ja kyllä varmasti ilmaisee ärtymyksensä, jos sitä potkitaan tai kiskotaan. Vauhtia orilta löytyy, mutta niin toisaalta myös isän puolelta perittyä "ailahtelevaisuutta". Toisinaan ori esittää kunnon etupainoista lähmäkäpälää (ja sekoaa, jos sitä vedetään suusta, ota siitä sitten selvä), patalaiskaa tuntiponia tai esimerkiksi herkkähipiäistä arabialaista. Onneksi kaikki isältä perityt "ongelmat" ratkeavat pehmeillä avuilla ja kärsivällisellä, toisinaan vaativallakin ratsastamisella. Kun orin on saanut herkäksi avuille, se näyttää paremmat puolensa, vaikkakin innostuessaan se saattaa pukitella ja huvituksen puutteessa säikkyä mitä tahansa. Yhteisen sävelen löydyttyä Hanski näyttää taitonsa, kuuliaisen luonteensa sekä superpehmeät askellajinsa. Ori pysyy avuilla, ja sen saa hyvin niin eteen- kuin taaksepäin ja myöskin pysymään paikallaan. Esteillä Hanski on isänsä tapaan omassa elementissään. Ori hyppää mielellään ja usein aika vauhdikkaastikin. Ratsastajan tehtävä on pysyä kyydissä, näyttää tie ja varoa ilopukkeja. Maastoillessa ori on tohkeissaan joka ikisestä rapsahduksesta, joten lenkeille kannattaa ottaa mukaan myös joku rauhallisempi kaveri. Kilpailuissa Hanski saattaa säikkyä kovia ääniä. Rauhallisen kisakaverin (ihmisen ja/tai hevosen) sekä korvahupun kanssa tilanne kuitenkin yleensä rauhoittuu nopeasti.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Voittosumma: 0 v€