© saippua.kuvat.fi
Virtuaalihevonen!

Perustiedot

Luonne

Vinden on erittäin kiltti ja hellä ori. Siltä löytyy kuitenkin potentiaalia, pippuria ja ilkikuria moniinkin eri asioihin. Kiltti se kuitenkin loppujen lopuksi on niin taluttaa, harjata kuin varustaakin. Hoidettaessa poni esittää vieraille kilttiä. Kuitenkin, kun luottamusta käsittelijään on tullut jonkin verran, orin pitää jostain syystä alkaa testaamaan, mitä juuri tämän ihmisen kanssa on luvallista tehdä. Testauksen jälkeen Vinden on kuitenkin oikein mukava kaveri, kunhan sille on saanut tarpeeksi selväksi, mikä on kiellettyä. Poni osaa toimia erinomaisesti etenkin pesussa ja talutuksessa, ja lastaus, purku ja kuljetuskin sujuvat ilman mitään suurempia ihmeitä.

Ratsastettaessa Vindenillä on potentiaalia ja kapasiteettia hypätä isompiakin esteitä, mutta ilman ratsastajan tukea se kieltää mielenosoituksellisesti siitä, ettei ratsastaja ollut tarpeeksi hereillä. Uudella yrityksellä menee yli yleensä sekä hevonen että ratsastaja. Ori hyppääkin erittäin korkealle ja hyvällä tyylillä. Esteelle pitää vain saada hyvä tie ja rytmi. Ponilla on hyvät askeleet, ja siitä saa koulupuolella irti vaikka ja mitä! Ori on erinomainen opetusmestari sekä kokeneille että kokemattomammillekin, sillä sen taidot ovat niin hyvät. Vindenillä saa myös kisata muutkin kuin vain ja ainoastaan Anzkuli.

Vinden tulee toimeen kaikkien hevosten kanssa. Toki se huomaa, jos jollakin on jotain sitä vastaan. Tällöin poni silminnähden välttelee tätä ”räyhähenkeä”.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Voittosumma: 0 v€

Muuta

3.11.2017 Vuokraustarina, kirjoittanut Sandra
Haukottelin kävellessäni kohti Kaukovaltaa. Oli halloween. Siitä oli jo kauan aikaa, kun olin viimeksi siellä käynyt. Koulu oli painanut päälle, ja kaveritkin vei aikaa. Saavuin suurelle tilalle. Menin suoraan talliin. Kaikki hevoset olivat lämpimässä tallissa mutustelemassa päiväheiniään. Hölkkäsin Vindenin karsinalle. Ensin ori ei ollut huomaavinaankaan minua, mutta sitten se nosti turpansa heinäkasasta, ja hörisi pehmeästi. Pari ilon kyyneltä vierähti poskelleni. Se muisti minut vielö! Vinden muisti minut, vaikka siitä oli jo niin kauan. 
-Voi rakas! Tänään mennään karkki vai kepponen kierrokselle kylään, jutustelin vaalealle oriille, taputtaen sen kaulaa. Sujahdin Vindenin karsinaan. Istahdin olkien päälle, ja juttelin Vindenille kaiken laista. Miten päivät olivat sujuneet, muita kuulumisia jne. Puoli kuudeltä aloin laittamaan oria kuntoon kierrokselle. Harjasin Vindenin erittäin huolellisesti, ja laitoin sen päälle mustan, repeillyn ison kankaan, jonka sidoin edestä kiinni. Kaulaan laitoin hämähäkinseitin hopealla hevosglitterillä. Laitoin hämähäkkikankaaseen vielä tekoverta. Itselleni laitoin sitä naamaan, ja pukeuduin mustaan kaapuun. Kypärän laitoin tietty päälle. Vindenin suitsiin olin kiinnittänyt muovisia hämähäkkejä. Ori antoi laittaa suitset nätisti päähän. Talutin Vinden, miksi sitä nykyään kutsuin, ulos. Otin jakkaran, jonka avulla nousin oripojan selkään.
Saavuin hymyillen kierrokselta. Lapset olivat tarjonneet Vindenille paljon rapsutuksia ja herkkuja. Minäkin olin saanut aivan täyden karkkipussin. Riisuin hyvin käyttätyneeltä ponilta varusteet, ja lähdin kotiin.

31.1.2016 Vuokraustarina, kirjoittanut Sandra
Saavuin tänään aikaisin tallille, sillä olin alkanut vuokrata Vindeniä. Menin rauhalkisesti kävellen tallipihalle, ja pysähdyin. Tarkastelin pihamaata. Maa oli lumen peitossa. Löhdin tallille. Olin luvannut tekeväni aamuaskareet tallissa. Karsinat oli jo siivottu, joten minun piti vain laittaa ruuat valmiiksi. Hain kärryllisen heiniä talliin. Kun olin saanut heinät laitettua, kaadoin jokaiseen karsinaan vielä pienen kauhallisen kauraa. Tarkistin vielä, että automaattivesiastiat toimivat. Sitten lähdin hakemaan Vindeniä tarhasta. Kutsuin Vindeniä tarhan portilta. Se höristi korviaan, ja lähti kävelemään kohti porttia. Poni nosti päänsä aidan yli. Silitin sitä turvasta. Menin tarhaan sisälle, ja laitoin riimun Vindenin päähän. Vinden käveli kiltisti tarhasta ulos. Talutin sen talliin. Vinden alkoi heti nyhtämään heinää maasta. Hain Vindenin harjapakin. Otin harjan, ja aloin harjaamaan ponia. Päätin tehdä Vindenistä oikein hienon, koska olin ajatellut tekeväni pitkän maastolenkin kylälle. Harjailin Vindeniä yli puolituntia. Sen karva kiilsi mahtavasti hoidon jälkeen, eikä siinä näkynyt yhtään likatahraa. Olin tyytyväinen. Putsasin vielä kaviot. Päätin tehdä myös Vindenille sykeröt, ihankuin kisoihin. Hain Anzkulilta kuminauhapurkin, ja asloin letittää. Toimenpiteessä kesti hetki, sillä en ollut tehnyt sykeröitä vuoteen. Loppjtulos kuitenkin oli mahtava. Vinden näytti oikealta näytösponilta. Poni hirnahti hyväksyvästi. Hain varusteet satulahuoneesta. Vaihdoin kuluneen satulahuovan uuteen kirkkaanvihreään kimaltavaan huopaan. Se sopi satulaan hyvin. Varustin Vindenin nopeasti. Vinden näytti liian hyvältä. Talutin ponin ulos. Samalla Anzkuli tuli ulos.
-Näyttääpä Vinden upealta! Minne ajattelitte mennä? Anzkuli kysyi.
-Ajateltiin mennä Vindenin kanssa kaupunkiin, vastasin. Anzkuli nyökkäsi hyväksyvästi. Vedin jalustimet alas. Hyppäsin kyytiin. Vinden seisoi tottelevaisesti paikoillaan. Puristin kevyesti pohkeilla ponin kylkiä. Vinden lähti reippaaseen käyntii. Sen korvat osoittivat terhakasti eteenpäin. Puiden oksat roikkuivat alhaalla lumen painosta. Metsässä vallitsi täysi hiljaisuus, lukuunottamatta Vindenin vaimeaa kavionkopsetta, ja vähäistä pärskähtelyä. Paukautin kevyesti pohkeet ponin kylkiin. Vinden loikkasi reippaaseen raviin. Sillä oli pehmeät mutta ponimaiset askeleet. Nautin kaikesta siinä hetkessä. Siirsin kevyeeseen laukkaan. Maisemat vilistivät ohi, kun Vinden kiisi metsätiellä. Pian saavuimme kylälle johtavalle tielle. Siirsin käyntiin. Vinden puhisi. Taputin sitä. Kylälle saapuessamme Vinden oli jo virkistynyt, ja sen katsoi reippaasti ohikulkevia ihmisiä. Lapset lysähtelivät ihastelemaan isokokoista russponia. Pysäytin Vindenin aina välillä lasten taputeltavaksi. Vinden selvästi nautti saamastaan huomiosta. Se kaarsi kaulansa, jota lapset pitivät erittäin hienona. Tein jopa hieman ko'ottua käyntiä, ja sain Vindenin koottua hyvin. Lapset pettyivät pahankerran, kun jouduimme Vindenin kanssa lähtemään takaisin tallille. Ratsastin paluumatkalla vain käyntiä ja ravia. Tallille tullessani Anzkuli oli ottanut kaikki hevoset sisälle. Kehuin Vindeniä, ennenkuin laskeuduin satulasta. Talutin Vindenin talliin. Riisuin siltä varusteet, ja vein ne pois. Sitten harjasin Vindenin ja otin sykeröt pois. Laitoin Vindenille vihreän loimen. Rapsuttelin hetken ponia, mutta sitten minun piti lähteä kotiin.

07.01.2016 Hoitotarina, kirjoittanut Sandra
Kävelin Kaukovallan tallipihalle. Oli aikainen aamu. Olin luvannut, että kun tulisin, laittaisin Vindenille aamuruuat ja vedet, sekä siivoaisin sen karsinan. No, menin sitten sisälle talliin. Huokaisin, kun näin Vindenin karsinan sisältä. Siellä oli ennätysmäärä lantaa. Hain kuitenkin kottikärryt ja talikon. Tallissa raahasin painavat kottikärryt Vindenin karsinan eteen. Avasin karsinanoven, ja menin karsinaan. Aloin lapioida lantaa kärryihin. Siinä kesti hetken, mutta pian olin valmis. Menin kaatamaan lannat lantalaan. Samalla vein talikon. Lopuksi purutin karsinan. Olin tyytyväinen kädenjälkeeni. Sitten vein vielä karsinaan veden, sekä heinät. Kaadoin myös kauhallisen kauraa ruokakippoon. Sitten nappasin mukaani Vindenin riimun, sekä narun. Lähdin ulos tallista. Lähestyin ruunien tarhaa. Näin jo kaukaa lihaksikkaan russponin. Olin ihastunut Vindeniin jo ensimmäisellä kerralla. Siinä oli sitä jotain. Avasin tarhan portin, ja suljin sen perässäni. Menin russin luokse. 
-Vinden, moi poika, sanoin Vindenille lähestyessäni sitä. Silitin sen silkkistä turpaa. Vinden hörisi lempeästi. Sujautin riimun ponin päälle. Laitoin riimun kiinni, ja naksautin narun riimuun. Maiskautin, ja Vinden lähti kävelemään kiltisti perässäni. Puhelin sille eilisestä liikutuspäivästä, ja siitä, kuinka ihana se on. Vinden tuntui kuuntelevan joka sanan tarkasti. Lunta alkoi pyryttää kesken matkaamme talliin. Lumihiutaleet kastelivat hieman Vindenin kiiltävää karvaa. Hetkenkuluttua olimme jo tallissa, ja Vinden oli sidottu karsinaan kiinni. Hain sen vihreän harjapakin. Siellä oli myös vain vihreitä tarvikkeita. Otin ensin pehmeän harjan. Harjasin sillä suurimmat liat pois. Sitten otin karhemman harjan, jolla harjasin kaikki kuivuneen tahrat pois. Vinden seisoi kokoajan kiltisti paikoillaan, liikautamatta yhtäkään kaviota. Sitten otin kaviokoukun. Kavioiden puhdistus sujui oikein mallikkaasti. Vinden nosti kaviot jopa ennen käskyä. Sitten menin hakemaan varusteita. Vindenille oli vaihdettu jo takaisin sen tavallinen vihreä satutulahuopa. Osalle hevosista ei ollut vielä vaihdettu. Otin painavan satulan telineeltä, ja nappasin suitset mukaani. Menin takaisin talliin kantamuksieni kanssa. Heilautin satulan Vindenin selkään. Se pysyi rentona, ja mutusteli kauroja kupistaan tyytyväisenä. Kiristin satulavyön ja häntäremmin. Sitten irrotin riimun Vindenin päästä, ja ujutin kuolaimet kiltin ponin suuhun. Vedin niskaremmin Vindenin korvien taakse. Kiristin remmit. Lähdimme maneesiin. Kaarsin ponin keskelle maneesia. Tarkistin satulavyön. Se oli tiukalla. Nostin vasemman jalan jalustimeen, ja ponnistin. Suoristin ponin selässä itseni,ja kiristin ohjia. Jalustimet olivat oikean mittaiset, koska minä olin ratsastanut Vindenillä viimeksi. Puristin pohkeet ponin kylkiin. Se lähti pehmeään käyntiin. Tänään harjoittelisimme koulua. Kävelimme noin 15 minuuttia vapaasti, jotta Vindenin lihakset avautuisivat hyvin. Sitten aloin hiomaan käyntiä tahdikkaaksi ja kauniiksi. Annoin hieman lisää pohjetta, ja Vinden lisäsi juuri sopivasti tempoa. Tahti oli tasainen, ja Vinden kokosi itse itsensä. Teimme voltteja "täydellisessä" käynnissä. Pian siirsin raviin. Teimme temponvaihteluja, sekä vaihdoimme muutaman kerran suuntaa. Hain Vindenin liikkeistä irtonaisuutta, rentoutta, sekä lennokkuutta. Tänään poni nimittäin tuntui hieman jäykältä. Yritin avata Vindenin lihaksia tekemällä juuri lisäyksiä, voltteja, ja kaikenlaisia kiekuroita. Lopulta, kun liikutusajasta oli kulunut puolet, Vinden oli täysin rento. Sitten päätin tehdä hieman avotaivutusta pitkilläsivuilla. Vinden taipui erittäin hyvin. Avotaivutukset sujuivat ongelmitta. Sitten vaihdoin laukkatyeskentelyyn. Vinden innostui antamistani laukkapohkeista, ja heitti yhden ilopukin. Sitten laukka kuitenkin tasaantu, ja aloimme työskentelemään. Tein ensin kummassakin päädyssä laukkavoltin molempiin suuntiin. Sitten laukkasin hetken keskiympyrällä. Vinden taipui taas hyvin, ja laukka oli pyörivää ja pontevaa. Laukkasimme vielä muutaman tavallisen kierroksen. Sitten siirsin hetkeksi raviin, sitten käyntiin. Päätin mennä loppumaastoon Vindenin kanssa. Ohjasin sen ratsain pois maneesista.
-Hei Anzkuli! Menemme loppumaastoon, sanoin pihalla olevalle tytölle. Hän nyökkäsi. Kun kävelimme pois tallipihalta, eteemme avautui leveä polku. Sen molemmilla reunoilla kasvoi jättimäisiä kuusia. Lunta satoi hiljalleen maahan. Kuului vain kavioiden kopinaa, ja välillä Vindenin pärskähdys. Taputin orin kaulaa ja kuiskasin:
-Olet kyllä niin ihana poni, kuiskasin. Vindenin korvat kääntyivät taaksepäin kuuntelemaan. Hetkenkuluttua käänsin Vindenin takaisin päin. Kävelimme rauhassa tallille. Laskeuduin tallipihalla satulasta. Taputin vielä Vindeniä. Sitten vein sen talliin. Riisuin varusteet hikisen ponin päältä. Vein varusteet varustehuoneeseen. Sitten palasin takaisin talliin. Otin pehmeän harjan. Harjasin Vindeniä kaikkialta. Lopulta poni oli harjattu. Loimitin sen vielä lopuksi. Sitten minun piti äkkiä juosta, että ehtisin bussille!

25.12.2016 Näyttelyarvostelu, kirjoittanut Tepsu VRL-13644
Komea rakenteinen poni hienoilla liikkeillä.

20.12.2016 Liikutus, kirjoittanut Sandra
Ensimmäistä kertaa, saavuin Kaukovaltaan.Tila oli todella iso. Nyt liikutusvuorossa olisi Vinden. Vinden oli kuulemma taitava russponi. Anzkuli tuli vastaani.
-Hei Sandra! Vinden on tarhassa. Löydätkö sen? Siellä on monta saman näköistä ponia, Anzkuli kysyi.
-Hei! Löydän mä varmaan, vastasin.
-Tässä Vindenin riimu, tässä naru, Anzkuli ojensi tavarat ja lähti. Noniin, nyt pitäisi hakea sitten Vinden. Lähdin kohti tarhoja. Ponit ja hevoset nostivat päitään. Osa niistä hörähti. Näin russponin tarhan perällä. Tai no, oikeastaan siellä oli kolme sellaista. Menin yhden luokse. Olin juuri laittamassa riimua, kun kuulin Anzkulin äänen.
-Hei! Löydätkö Vindenin? Se on Koza, Anzkuli naurahti. Minä nolostuin. Anzkuli näytti, kuka oli Vinden. Huomasin heti eron, verrattuna Kozaan. Vinden oli lihaksikkaampi ja ylväämmän näköinen. Sujautin vihreän riimun sen kauniiseen päähän. Naksautin narun kiinni riimuun. 
-Nyt mennään Vinden! hoputin vähän nukuksissa olevaa oria. Se valpastui kuultuaan nimensä, ja käveli kiltisti perässäni. Talutin sen tarhan portille. Avasin nopeasti portin. Suljin sen. Sitten lähdimme talliin. Yllätyin tallin koosta, mutta olihan paikassa yli 400 hevosta. Talutin Vindenin omaan karsinaansa. Sidoin ponin kiinni. Menin etsimään oripuolen hoitopakkeja. Hoitopakit löytyivät jättimäisestä varustehuoneesta. Etsin Vindenin hoitopakin. Menin takaisin valoisaan talliin. Anzkuli tuli ilmoittamaan, että rakentaisi pienen esteradan maneesiin. Innostuin hieman. Hoidin Vindenin nopeasti. Se seisoi paikoillaan. Välillä Vinden koitti näykkäistä minua takapuoleen. Vinden vaikutti todella kivalta. Kävin hakemassa sen varusteet. Heitin satulan Vindenin selkään. Kiristin vyön, ja laitoin häntäremmin kiinni. Laitoin vielä suitset. Taputin Vindeniä kaulalle. Talutin ponin maneesiin. Anzkuli oli sanonut katsovansa ensimmäisen ratsastuskertani täällä, joten hän oli maneesissa. Maneesissa oli pieni 50-60 cm esterata. Siinä oli vain neljä estettä. Hyppäsin satulaan. Tarkistin vielä vyön, ja säädin jalustimia. Annoin pohkeita. Vinden siirtyi matkaavoittavaan käyntiin. Se tuntui mukavalta. Hetkenpäästä siirryin raviin. Vindenin ravi oli hyyvin tasaista. Se tuntui lentämiseltä. Teimme voltteja ja pysähdyksiä. Sitten vaihdoimme suuntaa. Nostin pian laukan. Tein yhden pääty-ympyrän. Sitten otin lämmittelyksi 50 cm ristikon. Lähestyimme estettä rauhallisesti. Oma-aloitteisesti Vinden nopeutti laukkaa juuri ennen estettä. Hyppäsimme ongelmitta esteen yli. Otimme sen vielä uudestaan. Sitten siirsin hetkeksi käyntiin. Annoin Vindenin hengähtää hetken. Sitten otin ohjat. Aioin hypätä koko radan. Ohjasin Vindenin laukassa, kohti punavalkoista ristikkoa. Vinden hyppäsi sen hyvin yli. Sitten käänsin ponin vasemmalle. Vastaan tuli sininen pysty. En keskittynyt kunnolla, ja Vinden kielsi. Seuraavaksi onnistuimme. Kolmas este. Pysty sekin. Hyppäsimme loistavasti. Viimeinen. Hyvä hyppy. Radan jälkeen, otin vielä loppukäynnit. Taputin Vindeniä, ja hyppäsin alas.
-Hyvin meni! Anzkuli sanoi. Hän joutui lähtemään lopetusmyynti hevosten vuoksi heti. Talutin Vindenin talliin. Hoidin sen nopeasti, sillä minulla oli kiire kotiin.
-Olet paras, kuiskasin vielä ponille, ennen lähtöäni.