© AK
Virtuaalihevonen!

Perustiedot

Nimi Lumivuoren Trombi "Tomppa" Omistaja Anzkuli (VRL-11903)
Rotu Suomalainen ratsuponi (25%) Ex-omistaja Alegre
Skp, säkä Ori, 147 cm Kasvattaja Luomivuori (LUMI5015)
Syntynyt 3.4.2017, Suomi Koulutustaso ko HeA; re 90cm
Väri Kimo Painotus Kouluratsastus
Rekisterinumero VH17-029-0107 Saavutukset -

 

Luonne

Lumivuoren Trombi, alias Tomppa, on kummallinen sekoitus vanhempiaan, säpäkkää ponitammaa ja rennon letkeää puoliveristä. Ori on pääasiassa helppo käsiteltävä, mutta pakoreaktioon ei paljoa tarvita.

Hoitotilanteissa Tomppa toimii mutkattomasti. Kenelläkään ei pitäisi olla mitään ongelmia harjaamisessa tai edes kavioiden puhdistuksessa, suu avautuu nätisti kuolaimille ja poni tuntuu toisinaan jopa vetävänsä mahaansa sisään, jotta satulavyö menisi paremmin kiinni. Tomppa rakastaa kaikenlaista puuhailua ihmisen kansa ja se voisi seistä tuntikausia harjattavana ainoastaan välillä vilkaisten onnellisena taakseen. Ori on muissakin käsittelytilanteissa aika sympaattinen tillittäessään ihmistä suurilla silmillään ja pärskiessään jatkuvasti.

Ratsuna Tomppa ei ole yhtään sen hullumpi. Sillä ei ole koskaan kiire mihinkään, mutta tarvittaessa kaasu löytyy helposti. Ponia ei voi sanoa kouluratojen ihmeeksi, mutta ihan näppärästi siltä joka tapauksessa onnistuvat niin taivutukset kuin siirtymisetkin. Kokoaminen vaatii Tompan ratsastajalta kaikista eniten töitä, mutta kunnollisen lämmittelyn ja huolellisen valmistelun avulla tämäkin ori kulkee tarvittaessa oikein nätisti muodossa.

Vaikka Tomppa vaikuttaa päällepäin täydelliseltä pakkaukselta, on tässäkin ponissa se pieni mutta. Tomppa on pelkuri, eikä suinkaan mikään pieni arkajalka, vaan suuren mittaluokan pupupöksy ja mammanpoika. Tomppa pelkää eläinlääkäreitä, kengittäjiä, vettä, lintuja, rahisevia pensaita, postilaatikoita, sateenvarjoja, keltaisia autoja, juoksijoita, polkupyöräilijöitä… Lista on loputon ja varsinkin yhteiselon alkutaipaleella ori tuppaa olemaan ihan mahdoton kaikkine pelkoineen. Tompan pakoreaktio aktivoituu sekunnissa, mutta monien ratsastajien onneksi se myös kytkeytyy pois päältä viiden metrin jälkeen.

Avain onneen Tompan kanssa on rauhallinen eteneminen ja läheinen suhde. Tutun ja turvallisen ihmisen kanssa poni on ihan rauhallinen ja mukava kaveri, ja pelästyminen aiheuttaa yleensä vain pienen säpsähdyksen. Varsinaiseksi kilpahevoseksi Tompasta ei ole, mutta säännöllisellä työskentelyllä ja määrätietoisilla otteilla orin kanssa voi silloin tällöin käydä pyörähtämässä kilparadoillakin.
© Emppu

Sukutaulu

i. Tomoshibi Tsubasa
KTK-III
fwb, 175 cm, m
ii. Thornton evm iii. Thutmouse evm
iie. World's Topsie evm
ie. Trenza's Trace evm iei. Trafford evm
iee. Trenza evm
e. Vikbys Felicia
rrp (50%), 141 cm, km
ei. Vikbys Blanco ox evm
ox
eii. Iliad ox evm
eie. Vikbys Ziertje ox evm
ee. Vkbys Felissa evm
conn 
eei. Vikbys Fabré evm
eee. Vikbys Sierra Madre evm

Polveutuminen tarkistettu ja hyväksytty 17.8.2019

Emänisä Vikbys Blanco on ruunikko arabialainen täysiverinen. Blanco on luonteeltaan tammavarsansa tavoin energinen ja aina menossa mukana. Esteurallaan ori suoritti paljon hienoja uusintaratoja 120cm tasoisesti Tanskassa startaten myös muutamia kansallisia luokkia, pitäytyen pääasiallisesti kuitenkin aluetasolla. Nykyään Blanco on siirtynyt pois kisakentiltä ja toimii Laura Holmin kilpatallilla jalostushevosena.

Emänisänisä Iliad oli musta arabialainen täysiverinen matkaratsastukseen painottunut hevonen. Luonteeltaan ori oli rohkea ja hyvinkin orimainen. Jälkeläisilleen Iliad periytti useimmiten vahvoja jalkoja ja niiden ansiosta kykyä niin matkaratsastukseen kuin estepuolellekin. Iliad kilpaili Ruotsissa, kunnes kaatui ratsastajansa kanssa pahasti ja jalkavamman takia jouduttiin lopettamaan.

Emänisänemä Vikbys Ziertje oli tummanruunikko arabialainen täysiveritamma, luonteeltaan herkkä ja arka. Ziertjestä ei kasvattajan suunnitelmien mukaan saatu koskaan kunnon kilpahevosta, sillä tamma pelkäsi esteiden johteita ja kaikenlaisia erikoisesteitä. Vain muutaman estekisan startannut Ziertje siirrettiin lopulta koulupuolelle, jossa se keräsi ihan hyviä prosentteja. Tamma ei vain omannut niinkään kouluratsumaisia liikkeitä tai tahtonut luottaa ratsastajiinsa.
© VRL-11523

Jälkeläiset

Syntynyt Rotu-skp. Nimi Isä / emä
- - -

 

Kilpailukalenteri

Laji: 0 sijoitusta
pvm - jaos - paikka - luokka - sijoitus pvm - jaos - paikka - luokka - sijoitus

Voittosumma: 0 v€

Muuta

01.06.2017, päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Emppu (Leon näkökulma)
Eräällä kauppareissulla törmäsin sattumalta hevosille tarkoitettuun leikkipalloon. Se oli hieman jalkapalloa suurempi, paksusta muovista valmistettu kahvallinen pallo, jota hevosten oli tarkoitus nakella ja potkia. Miksikäs ei, ajattelin ja nappasin pallon mukaani.
Aamutallin tehtyäni seisoin hengähtämässä yhteen pihakoivuun nojaillen, kun muistin satulahuoneeseen jemmaamani pallon. Orit näkyivät seisovan tarhassa ilman mitään tekemistä, joten päätin yllättää pojat uudella leikkikalulla.
Kipaisin hakemaan pallon ja pujahdin aitalankojen ali tarhan puolelle. Hevoset tuskin lotkauttivat korvaansa torkkuessaan kaikessa rauhassa, kunnes minä vedin pallon esiin selkäni takaa. Säikky Tonttu-parka ryhdistäytyi heti ja alkoi katsella minua epäluuloisesti. Se selvästi mietti, pitäisikö paeta, ja jos pitäisi, minne se pakenisi.
Tomppa ei pysähtynyt isänsä tavoin pohtimaan tilannetta. Se hätkähti ja ravasi tarhan perimmäiseen nurkkaan tarkkailemaan tapahtumien kulkua. Tiksua eivät muiden reaktiot paljoa kiinnostaneet, ori näet tuli suoraan luokseni tutkimaan palloa. Rog mulkaisi kerran minua ja palloa, mutta tyytyi sitten vain torkkumaan aloillaan.
Laskin pallon varovasti maahan seuraten hevosten reaktioita. Tomppa kökötti paikoillaan sieraimet suurella ja Tonttu oli jo vähän rentoutunut ja kurkotteli kohti nähdäkseen uuden esiin. Tiksu puolestaan tönäisi palloa kevyesti turvallaan ja nähdessään sen liikkuvan innostui todenteolla. Poni kuopaisi palloa vauhdikkaasti, jolloin pallo kieri sen mahanalle. Tiksu ei asiasta välittänyt, mutta Tonttu hyppäsi tasajalkaa säikähdyksestä ja Tomppa sai aidasta sähköiskun peruuttaessaan sen päälle.
Rogkin kiinnostui pallosta viimein nähdessään sen liikkuvan. Ori tuli meidän luoksemme, haisteli palloa hetken ja nappasi sitten muovisesta kahvasta hampaillaan. Ja kyllähän se tykkäsikin heilutella uutta lelua ilmassa! Ei kestänyt kauaa, kun Tiksu ja Rog jo leikkivät yhdessä palloa potkien ja heitellen.
Tontulle ja Tompalle pallo oli kuitenkin liikaa. Kaksikko seisoi paikoilleen jähmettyneenä palloa tuijottaen, joten lopulta säälin niitä niin paljon, että otin lelun pois Tiksulta ja Rogilta. Kun minä olin poistunut tarhasta palloineni, niin Tonttu kuin Tomppakin rentoutuivat nopeasti. Lelu oli kieltämättä näppärä, mutta Tonttua ja Tomppaa pitäisi siedättää jonkin aikaa, ennen kuin ne sillä leikkisivät.

15.04.2017, päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Emppu (Lyydian näkökulma)
Uuteen talliin muuton jälkeen oli tapahtunut paljon. Sylvi-muuli jouduttiin lopettamaan heti seuraavana päivänä vaikean ähkyn seurauksena, mutta ilonaiheita taas toi maailmaan heti seuraavana päivänä syntynyt pieni Tomppamme, jota Felicia äidillisesti hoivasi.
Pitkänperjantain ja ensimmäisen pääsiäispäivän välinen lauantai valkeni kylmänä, mutta aurinkoisena. Felicia ja vielä vähän arka Tomppa pääsivät tarhaan ulkoilemaan, kuten jo monena edellisenä aamunakin. Tein aamutallin yksin, sillä veljeni olivat molemmat töissä, mutta se ei minua haitannut. Oli rentouttavaa puuhailla kaikessa rauhassa tallihommissa.
Työntäessäni kottikärryjä lantalaan, tajusin, että Felician ja Tompan tarhassa ei ollut kaikki hyvin. Tomppa pyöri hermostuneena emänsä ympärillä ja Felicia oli yltä päältä harmaan pölyn peitossa. Oliko se kaatunut?
Jätin kottikärryt keskelle pihaa ja kiirehdin tarhaan. Nopea vilkaisu hankosidevammasta kärsineeseen etujalkaan sai minut irvistämään. Jalka oli selvästi turvoksissa.
Eläinlääkärin vihdoin saapuessa olin jo todennut, että tamma aristi jalkaansa ja ontui selvästi, eikä ollut halukas liikkumaan. Eläinlääkäri totesi saman, joten ei auttanut muu kuin lastata Felicia varsoineen traileriin ja lähteä klinikkaa kohden.
En ehtinyt edes soittaa Leolle tai Luukkaalle, ennen kuin kaikki oli ohi. Hankosidevamma oli vaikea ja lääkäri uskoi, että Felicia oli jotenkin kaatunut loukaten jalkansa, mahdollisesti leikkiessään Tompan kanssa. Ennuste oli surkea ja hevonen kärsi. Raskain mielin pyysin Felician lopettamista.
Kun lähdin klinikalta takaisin tallille, trailerissa seisoi orpo orivarsa.

03.04.2017, päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Emppu (Luukkaan näkökulma)
Emme olleet ehtineet vielä toipua Sylvin pois menosta, kun tallissa aikoi taas tapahtua. Suoraan varsomiskarsinaan muuttanut Felicia alkoi osoittaa merkkejä perheen lisäyksen saapumisesta ja niinpä jouduimme jälleen valvomaan yhden yön.
Leo piti vahtia keskiyöhön, minkä jälkeen Lyydia vahti Feliciaa aamukuuteen. Minä sain aloittaa vahtivuoroni melko hyvien yöunien jälkeen ja sain samalla tehtyä jo hieman aamutalliakin. Kahdeksalta alkoi vihdoin tapahtua. Pieni pari kavioita pilkisti näkyviin Felician hännän alta ja siirtyessäni lähemmäs tarkkailemaan tilannetta, lähetin tekstiviestin Leolle ja Lyydialle. Felicia ei kuitenkaan kauaa aikaillut, eikä edes jo herännyt Leo ehtinyt tallille asti, kun tumma orivarsa oli jo syntynyt.
– Tuleekohan siitä kimo? Lyydia mietiskeli, kun vähän myöhemmin hörpimme tallituvassa aamukahvia.
– Toivottavasti. Kimot ponit on mun heikko kohtani, Leo vastasi ja kumosi kahvikupin melkein kerralla kurkkuunsa.
– No mitäs me laitetaan nimeksi? tiedustelin minä.
– Joku T:llä alkava Tontun mukaan, virkkoi Lyydia ja jäimme kaikki miettimään asiaa.
– Nyt kun on ollut niin tuulinen kevät, niin olisko Trombi mitään? Lumivuoren Trombi ei ole yhtään hassumpi nimitys, Leo lopulta ehdotti.
Nimi hyväksyttiin yhteistuumin ja saman tien ponin lempinimeksi julistettiin Tomppa. Nimeämisen kunniaksi juotiin vielä toiset kupit kahvia, ennen kuin lähdimme hoitelemaan tavallisia tallin askareita.