© ransu.kuvat.fi
Virtuaalihevonen!

Perustiedot

Luonne

Yritin useamman kerran kesällä saada tammaamme Fallia astutettu, ja vasta lokakuussa tärppäsi. Onneksi tamma tuli kuitenkin lopulta tiineksi, ja syyskuun koleaan säähän saatiin terve orivarsa. Isäksi orille valikoitui tallin oma welsh D-ori Deryn, joka kyllä suunnittelemaani ratsuponiyhdistelmään oli melko korkea, kuten myös emänsä. Tiesin varsasta tulevan tällä yhdistelmällä kohtuullisen kookas, mutta päätin ottaa riskin. Varsasta kasvoikin melko pieni, se ylitti vain sentillä ponirajan, ja näin ollen se kelpaisi vielä ratsuponiksi. Orille annettiin nimeksi Icarus, lähinnä sen takia, että se alkoi Kaukovallan I-vuonna kirjaimella I, se sopi (hyvällä mielikuvituksella) isän nimeen ja kuulosti edes vähän fiksulta. Myöhemmin oria alettiin kutsumaan tuttavallisemmin Iikaksi.

Hoidettaessa Iikka on pohjimmiltaan kiltti ja nauttii kaikista hoitotoimenpiteistä. Sillä on kuitenkin orimainen tapa ensin testata, kuinka tosissaan ihminen oikeasti on. Karsinaan oria ei kannata sitoa kiinni, sillä Iikalla on pienoinen vetopaniikki. Molemmin puolin kiinnitettynä paniikkia ei kuitenkaan ilmene, ja ori onkin helpompi hoitaa käytävällä kuin karsinassa. Alkuun Iikka testaa hoitajaansa luimien ja tömistellen. Pohjimmiltaan se kuitenkin nauttii huomiosta ja harjauksesta, ja huomiotta jättäminen toimii orin kanssa paremmin kuin komentaminen. Melko pian ori rauhoittuukin ja saattaa jopa nukahtaa. Varustettaessa Iikka ei ole mikään helppo, vaan se saattaa lähteä jo varusteet nähdessään näykkimään ja steppaamaan hermostuneena. Suitsia laittaessa ori puree hampaat tiukasti yhteen, mutta muutoin sille saa suitset kohtuullisen helposti päälle.

Talutettaessa Iikka muuttuu hankalaksi. Ori antaa kyllä hienosti kiinni niin karsinassa kuin tarhasta ja laitumelta haettaessa, mutta emänsä tapaan pistää liinat kiinni jos tarvitsee vähänkään kävellä itse. Ilman reilua painetta eteenpäin voi olla varma, ettei ori suostu kävelemään metriäkään. Iikkaa taluttaessa kannattaakin olla pitkä juoksutuspiiska ja pitkä riimunnaru mukana, jotta sen saisi painostettua ottamaan itse askeleita. Kantaa parisataakiloista oria ei kannata.

Selkään noustessa Iikka on yksi sähköjänis. Ori pyörii ratsastajan ympärillä kuin hyrrä, ja se tarvitseekin joko hyvin topakan ratsastajan tai vaihtoehtoisesti avustajan toiselle puolelle pitämään oria paikallaan. Kun selkään on päästy, voi huokaista helpotuksesta. Iikka on nimittäin selästä käsin todella kiltti ja nöyrä käsitellä, ja sillä on todella pehmeät askellajit. Ori on herkkä avuille, mutta ei kuitenkaan niin herkkä, etteikö sen selkään uskaltaisi pistää hieman kokematontakin ratsastajaa. Parhaimmillaan Iikka kuitenkin on kokeneen ja herkän ratsastajan kanssa, ja pääsee koulupuolella rotuisekseen jo hyvinkin pitkälle. Ori on erityisen lahjakas nimenomaan kouluratsastastuksessa, ja taipuu helposti molempiin suuntiin. Vahvuudeksi sille voisi nimetä pohkeenväistön, jota ori esittelee erityisellä ylpeydellä. Esteistä Iikka ei niin välitä. Se ei kuitenkaan ole niin ehdoton kuin isänsä, vaan hyppää ratsastajan sitä niin pyytäessä. Hirmu korkeuksiahan orilla ei hypätä, mutta sillä on ihan tyylikäs hyppytyyli, enkä yhtään ihmettelisi, vaikka sen jälkeläisistä tulisikin este- tai kenttäratsuja. Maastossa ori muuttuu säikyksi yksin, mutta kaverin kanssa se on yhtä tyyni ja rauhallinen kuin kentällä, vaikka kulkisikin etummaisena. Jonon perällä Iikka ei viihdy, vaan poikkeaa joko omin luvin reitiltä tai lähtee ohittelemaan muita ratsukoita.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Voittosumma: 0 v€