© Bob Langrish
Virtuaalihevonen!

Perustiedot

Luonne

Jos heinäkuu täällä Kainuun perukassa oli ollut tavallista heinäkuuta kylmempi, elokuu paikkasi tilanteen loistavasti! Myös ruunikonkirjava mustangitammamme Kastanja oli huomannut sen, ja pyöräytti laitumelle loppukesän lämpimän auringon alle kauniin orivarsan. Olin salaa hieman pettynyt rautiaaseen varsaan, sillä olin toivonut siitä emänsä tapaan kirjavaa, mutta ei auttanut, ja varsakin oli onneksi täysin kunnossa. Varsan isä oli meillä jo hieman pidempään ollut ruuna, jonka olin edellisenä vuonna kiikuttanut laboratorioon juurikin jälkikasvun toivossa. Tässä se nyt oli, isänsä näköinen rautias. Mielessäni toivoin, että orin leveä piirto kätkisi taakseen jonkun salaisen kirjavuusgeenin. Toiveajattelua, eipä sieltä mitään kuitenkaan ilmene. Varsan isän nimi suomennettuna on muisto, ja pikkukaverille täytyi keksiä Kaukovallan I-vuonna nimi, joka sopisi edes hieman isän nimeen. Orivarsalle annettiin nimeksi Insight, suomennettuna oivallus, ja sitä alettiin kutsua nimellä Taika.

Jos orin kumpikaan vanhemmista ei ole aivan kaikkien käsiteltävissä, ei Taika tee siihen poikkeusta. Hoitajan tullessa karsinaan ori kääntää takapuolensa ovea kohti. Sen verran kohtelias hevonen kuitenkin on, ettei sillä ole tapana potkia, kunhan näyttää ikävältä. Karsinssa hoidettaessa ori on levoton ja pitää kovasti ääntä, joten se on parempi hoitaa joko käytävällä tai muutoin kiinni sidottuna. Harjauksesta Taika nauttii kuitenkin hurjasti, vaikka kavioiden nostaminen ja puhdistaminen onkin kurjaa puuhaa. Varustettaessa orin kanssa ei onneksi ole juuri ongelmia. Satulan orille saa hyvin selkään, mutta kuolaimia se ei tahdo ottaa suuhunsa ja muutoinkin viskoo päätään suitsia laittaessa.

Talutetettaessa Taika vaatii narun päähän kokeneen käsittelijän. Vaikka ori onkin suhteellisen pienikokoinen on sillä hurjat voimat sen tempoessa ja riuhtoessa narun toisessa päässä. Ori yrittää päästä karkuun, ja toisinaan se valitettavasti onnistuukin, mutta onneksi se ei yleensä lähde hirvittävän kauas. Orin löytää joko pörhistelemästä tammoille (onneksi ei ole vielä päätynyt aitojen sisäpuolelle, se siitä vielä puuttuisikin!) tai läheiseltä pellolta. Karkureissuilta ori on kuitenkin suhteellisen helppo saada kiinni, ja kulkee nöyrästi taluttajan vieressä. Orilla kannattaa aina käyttää joko orikuolainta tai ketjunarua.

Ratsastettaessa Taika ei onneksi ole yhtä villi kuin isänsä, mutta emänsä tapaan se testaa ratsastajansa huolella. Treenit alkavat yleensä sillä, että ori kävelee pää pilvissä tahmeasti kuin toffee, ja pörhistelee tammoille. Kun moottorin saa käyntiin, ja hevosen liikkeelle ja mahdollisesti kuolaimellekin, testaa ori ratsastajaansa keventämällä niin etu- kuin takapäätään. Vastustusta tulee myös silloin, kun ratsastaja käskee hevosen tekemään jotain, mikä sitä ei kiinnostaisi. Verryttelyn aikana Taikan kanssa oppii temput. Ori juoksee kiitoravia pukkien kera ja laukkaympyröillä vetelee pukkilaukkaa ja saattaa tehdä jokusen ällipysähdyksen ja nousta pystyyn. Kun ratsastaja jaksaa katsella orin temppuja, pysyy selässä ja antaa selvää palautetta, mitä siltä halutaan, kuoriutuu Taikasta kuitenkin oikein nöyrä ja mukava hevonen, joka tekee juuri sen, mitä siltä pyytää. Esteratsastuksesta Taika pitää valtavasti, ehkä sen takia, että siinä pääsee päästelemään höyryjä ja saa samalla aivotyöskentelyä. Taika on varma hyppääjä, kun sillä on selässään varma ratsastaja. Ori alkaa helposti epäilemään taitojaan, kun ratsastaja alkaa epäröimään, ja tällöin se saattaa alkaa temppuilemaan ja kieltämään. Maastossa Taika on rauhallinen, mutta hurjan utelias ja toisinaan hieman arvaamatonkin. Orilla on isänsä tapaan tapana työntää päänsä pusikkoihin ja hypätä kuolaimelta ja lähteä ykskaks pinkomaan kiitolaukkaa. Taikalla ei kannatakaan mennä yksin maastoon, ja aina on ilmoitettava, mihin sen kanssa menee ja milloin tulee takaisin.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Voittosumma: 0 v€