© Gordon Dionne (lisenssi)
Virtuaalihevonen!

Perustiedot

Luonne

Mia syntyi piristämään jo valmiiksi aurinkoista päiväämme 23.huhtikuuta. Aurinko paistoi, mutta ilmassa oli pieni, mukavasti viilentävä viima. Mina oli aivan räjähdyspisteen partaalla ja varsan syntymäksi oli aavisteltu tätä päivää. Päivän Mina vielä vaivalloisesti tepasteli ympäriinsä, jonka jälkeen illalla se alkoi yhtäkkiä varsoa ja ei kauaakaan kun Mia jo oli maailmassa ja aivan pyörällä päästään uudesta ympäristöstään. Se oli jo nuorena hyvin temperamenttinen luonteeltaan ja muut varsat saivat tästä osakseen paljon. Nokkelakin se oli, ja se selvitti nopeasti kauravaraston sijainnin ja Minaa harjatessa se oli aina jossain tutkiskelemassa omiaan. Hyvin rohkeakin siis ollut alusta saakka, kun uskalsi lähteä ilman äitiä jo hieman kauemmas kovin nuorena.

Nykyään se osaa yhä hallita laidunporukkaa temperamenttisuudellaan, ja pari kertaa on saatu panikoida missä tamma luuraa kun se oli karannut tarhastaan ja laitumelta. Ilkikurinen ei Mia ole missään nimessä. Sen kanssa on oikein mukava työskennellä, eikä hoitopaikalla seisominenkaan ole koitunut ongelmaksi, päinvastoin, innokkaasta luonteestaan huolimatta tamma pysyy pidemmänkin hoitotuokion aikana aloillaan ja protestoimatta.

Ratsuna siitä löytyy virtaa, vaikka aluksi voi vaikuttaa kenttää kiertäessä verkkaiselta ja kaivata hieman herättelyä. Matkaatavoittavat askeleet kyllä omaa, mutta laukassa lyhentää hienosti askeleitaan esteradoilla mentäessä, jolloin sen kanssa osuu jotenkin aina täydellisesti askeleet kohilleen ennen ponnistusta. Erikoisesteet eivät pelota, eikä kyllä mikään muukaan, kuten sanottua, rohkea heppa. Kuuntelee avutkin hyvin, eikä sitä koskaan kovasuiseksikaan ole haukuttu. Pohjeavuille hyvin herkkä, ja osaa huomioida ne pienimmätkin painamiset kyljessä.

Kilpailupaikalla ei ole mikään levoton tapaus, vaikka kyllä tykkää nähdä eri paikkoja ja hevosia. Matkaaminenkaan ei ole ongelma, ja tamma pärjää hienosti pidemmänkin ajan trailerissa, kuten myös lentokoneessa ja junissa. Oikea kilpamatkaajan lupaus.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Voittosumma: 0 v€

Muuta

25.10.2017 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Piste VRL-11720
Tänään syntyi Extra. Oli viileä päivä ja maassa oli olevinaan hieman valkoista, oliko sitten kuuraa vai olisiko jo tullut lunta. Olin matkalla aamutalliin, jossa muut tallitytöt olivat jo aloitelleet töitään. En kerinnyt juuri mitään tekemään, kun minut jo huikattiin Malibun karsinalle. Tamma makasi karsinassa, mutta tilanne ei ollut mitenkään hätäinen. Malibun ilme oli rauhallinen, eikä lainkaan kivulias. Soitin saman tien eläinlääkärin tarkistuttamaan tilanteen, ja hän sanoi tulevansa käymään asiakkaiden välillä, nimittäin aamu oli hänelle kiireinen.
Tallitytöt saivat jatkaa touhujaan rauhassa, sillä ainakaan tällä hetkellä varsa ei ollut tulossa ulos. Malibu rauhassa makaili karsinassa ja söi heiniä maasta. Lähdin itsekin viemään muita hevosia pihalle ja saimme tallin rauhoittumaan. Julia ja Iida varustelivat hevosia käytävällä ja olivat lähdössä maastoon. Catharina ja Awi siivosivat karsinoita ja kävivät välillä kurkkimassa Malibun tilannetta. Olin itse juuri oritallin puolella siivoamassa karsinoita, kun eläinlääkärin auto ajoi pihaan. Auto ei ollut pysähtynyt kun tammatallin puolelta kuului että varsa syntyisi. Riensin tietenkin saman tien paikalle ja lekuri ymmärsi nopeista liikkeistäni tulla perässä katsomaan.
Kaikki kävi nopeasti ja hienosti. Tamma oli synnyttänyt jo lähes kokonaan kun kerkesimme paikalle, eikä apua tarvittu. Pieni varsa loikoili emänsä vieressä ja hahmotteli vielä ympäristöään. Lääkäri tarkasteli tammaa ja varsaa eikä keksinyt mitään moitittavaa, kaikki vaikutti olevan hyvin.
Pikkuinen sai olla päivän ajan karsinassaan emänsä kanssa kahdestaan. Se alkoi jaloitella ja juomaan normaalisti.

09.11.2015 Estevalmennus, valmentajana Jara VRL-13575
Tänään pääsinkin pitkästä aikaa valmentamaan Pistettä, ja minulle täysin uutta tuttavuutta, le Rêve Malibua. Mianakin tunnettu tamma antoi alusta asti hyvän vaikutelman. Nopean juttelutuokion jälkeen Piste nousi Mian selkään ja aloitti kentän ympäri kävelemisen löysillä ohjilla. Sillävälin aloitin pienen radan rakentamisen. Radan estekorkeus oli 90 cm – 120 cm välillä. Radan lisäksi rakensin hieman kauemmas lämmittelyesteeksi 60 cm korkean pystyn. Ratsukko lämmitteli rauhassa, ja hyvien lämpöjen jälkeen laitoin ratsukon hyppäämän verryyttelyestettä, pystyä. Se onnistui varsin mallikkaasti, ja suoritus oli hyvin tasapainoinen ja hyvä. Estekorkeuden lisääntyessä myös vauhti lisääntyi hienoisesti, muttei se vaikuttanut suoritukseen kielteisesti.
Radan hyppely aloitettiin heti kunnolla, ja Mia olikin alusta asti todella hienosti kuulolla. Piste teki toiseksi viimeisellä esteellä ohjausvirheen, jonka seurauksena tamma kielsi. Ei siinä mitään, hyppy uusittiin, ja tällä kertaa myös ratsastaja oli hereillä, joten hyppy onnistui hyvin. Toisella kierroksella Piste ohjasi Miaa seinää päin, ja siitä estettä päin. Ohjaus ei kuitenkaan ollut tarpeeksi selvä, ja Mia kääntyi vasemmalle, kun taas Piste oli menossa oikealle. Ratsastaja lensi seinää päin kuin leppäkeihäs, ja Mia jäi ratsastajansa viereen seisomaan. Hetken huilailun jälkeen Piste nousi takaisin selkään ja aloitti radan suorittamisen uudestaan, ja tälläkertaa suoritus näytti varsin mallikkaalta. Piste sanoi, että häntä huimasi, joten päätin lopettaa harjoituksen tähän. Näin monia mallikkaita suorituksia pikkuvirheistä huolimatta, ja sanoinkin Pisteelle loppuverkkojen lomassa, että yhteistyön kasvaessa myös virheet karisivat pois.
Loppuverkat sujuivat varsin mallikkaasti ilman kommelluksia. Loppuraveissa ratsukko alkoi näyttää jo väsymisen merkkejä, joten loppukäyntien jälkeen lähetinkin sen tallia kohti. Varsin tapahtumarikas, mutta selvästi lupaavan oloinen valmennus. Virheet vähenevät yhteistyön parantuessa. Todella potentiaalinen tapaus!

03.06.2015 Estevalmennus, valmentajana Rodney Elliston
Valmennuksen aiheena oli tänään linjat ja tiet. Aloitimme valmennuksen verryttelemällä itsenäisesti sileällä, jonka jälkeen ohjasi ratsukot yksitellen muutamalle lämmittelyesteelle, pystyesteille pääty-ympyrällä. Estekorkeudet pysyivät tänään alle metrisissä, sillä keskityimme korkeussuorittamisen sijaan esteiden välillä ratsastamiseen. Itse valmennustehtävät koostuivat kaarevasta linjasta tallinpuoleisella pitkällä sivulla, sekä kolmen esteen sarjasta vastakkaisella sivulla. Loppuverryttelyt suoritettiin itsenäisesti.
Mia ja Piste aloittivat valmennuksen hieman verkkaisesti, mutta kun siirryimme lämmittelyesteille, tuntui ratsu heräävän tehtäviin. Ratsukon ensimmäiset hypyt olivat hieman kiireisiä ja koitin ohjeistaa Pistettä odottamaan ennen estettä jo heti alkuun. Lämmiteltyämme tovin pienemmillä yksittäisillä esteillä opastin ratsukolle ensimmäisen tehtävän. Mia laukkasi pitkänä ja ensimmäinen linja suoriutuikin juuri ja juuri hutiloiden. Pyysin Pistettä ottamaan seuraavan lähestymisen jopa liioitellun hitaaksi ja kontrolloiduksi, jotta Mia luopuisi ylimääräisestä kaasuvaihteestaan. Tällä kertaa lähestyminen oli huomattavasti parempi ja ratsukko sai askeleet sovitettua kolmen esteen sarjalle juuri oikein: - yksi, kaksi, kolme – yksi, kaksi. Kaarevalla uralla Mia keskittyi jo paremmin ja tälle tehtävälle ratsukko tuli useaan otteeseen moitteetta. Vaikka tamma hieman vauhdikas onkin, osaa se katsoa ponnistuspaikat oikein mallikkaasti itse. Vauhtikontrollitreenillä ja sarjahypyillä opitte varmasti kuuntelemaan toisianne!

11.05.2015 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Piste VRL-11720
Hevosten liikuttelua, se ei koskaan lopu kesken. Viikot varsinkin ovat kiireisimpiä, sillä viikon lopulla on pääasiassa kisoja ja lepopäiviä. Tänään taas vauhdilla hevosesta toiseen treenaamaan kentälle, ja nyt osui vuoroon Mia. Tamma pärskähteli sateessa ja lähti mielellään matkaani kuivaan talliin. Vein märän sadeloimen kuivumaan satulahuoneeseen, samalla tuoden tamman punaisen harjapakin hoitopaikan viereen tuolille. Aloin ensin hankaamaan klipattua turkkia kumisuolla. Pientä irtokarvaa irtosi kiitettävästi ja sai puolen tunnin ankaran harjaustuokion jälkeen olla tyytyväinen lopputulokseen. Harjat jätin paikalleen ja noudin satulahuoneesta satulan ja suitset, suojat olivat olleet harjapakissa ja ne olin kerinnyt jo laittamaan jalkoihin. Tamma ei turhia liikuskellut ja siihen oli osasyyllisenä hiljainen talli. Kuitenkin suitsia laittaessa tuli yksi liikutusporukka tallityttöjä hevosten kanssa talliin ja Mia olisi mielellään mennyt näitä tervehtimään ja hieman ohimenneessään luimahtikin.
Siirryimme kentälle, sillä maneesissa oli jo porukkaa ratsastamassa, minulla oli sateen kestävä takki päällä ja that’s it, eiku menoksi. Vedimme aluksi ankeat alkukäynnit ja sitten aloitimme rauhallisesti ravin kautta laukkaan lämmittelyn. Tamma oli oikein hyvällä päällä, eikä laiskottelusta ollut juuri tietoakaan. Sade alkoi kunnon treenauksen aloittaessamme hieman rauhoittumaan, jonka seurauksena saatoimme jatkaa treenausta mukavammissa tunnelmissa. Hyvin hienosti Mia kuunteli ja se selvästi halusi itsekin jo takaisin talliin, joten ei alkanut turhia kiistelemään kanssani. Hikitreeni tämä ehdottomasti, mutta sitä ei erottanut sadeveden joukosta.
Palasimme talliin litimärkinä ja saman tien tallirakennukseen sisälle astuessamme sade loppui. ”Niin tietenkin” huokaisin ja kävin riisumassa Mialta varusteet ja vein sen vielä kävelytyskoneeseen pyörimään pari kierrosta loppukäynneiksi, jotka jätimme kentällä mennessä vähäisiksi sateen vuoksi. Tamma jäi pyöriskelemään ja samassa laitteessa olikin jo toinen tamma tämän kanssa. Tallityttö jäi vahtimaan tammojen jolkottelua kun menin itse siivoamaan hoitopisteen ja viemään tavarat paikoilleen. Sadeloimen toin hoitopaikan vierelle, ja tamman haettuani takaisin tovin päästä, puin loimen vielä sille niskaan ja vein takaisin tarhaan odottelemaan päiväheiniä.