© www.lasikuu.net/vapaasti
Virtuaalihevonen!

Perustiedot

Nimi Sarby Cart "Sarby" Omistaja Anzkuli (VRL-11903)
Rotu Tanskanpuoliverinen Ex-omistaja Sumuniitty
Skp, säkä Ruuna, 168 cm Kasvattaja Sumuniitty
Syntynyt 21.9.2011 Koulutustaso ko VaB; re 100cm; me 100cm; ir 130cm
Väri Musta Painotus Yleispainotus
Rekisterinumero VH17-077-0013 Saavutukset -

 

Luonne

Sarby on monikäyttöinen.  Sen kanssa voi mennä koulua ja esteitä helposti. Sarby kannatta sitoa hoitaessa kiinni, koska muuten se pyörii ja hyörii ympäri karsinaa, vaikka seisoo kiltisti kun se sidotaan kiinni.  Sarby tykkää, kun hoitaja silittää. Sarby on todella hyvä estehevonen. Sen hyppyennätys on 100cm. Sarby osaa myös yhtä hyvin kouluratsastusta. Sarby on rauhallinen poika. Sarby on Dukatin paras ystävä. Maastovarma hevonen.

Sukutaulu

i. Black Fridolin evm ii. Hyperion evm iii. Poseidon evm
iie. Technik evm
ie. Abfahrt evm iei. Lanzer evm
iee. Alexine evm
e. Queen evm ei. Schlingel evm eii. Fleiss evm
eie. Calka evm
ee. Eisener Liese evm eei. Bürge VI evm
eee. Seltenheit evm
 

Jälkeläiset

Syntynyt Rotu-skp. Nimi Isä / emä
- - -

 

Kilpailukalenteri

Villit: 3 sijoitusta
30.04.2018 - koulu - Ironia - Vaativa B - 1/23
10.5.2018 - kenttä - Ironia - Helppo - 3/16
11.1.2019 - este - Sysälä - 100 cm - 2/19

Voittosumma: 50 v€

Muuta

Tarhaan 15 asteen pakkasella fleece- ja toppaloimi
Yli 8 asteen pakkasella ulkoloimi
Jännesuojat takajalkoihin esteillä

30.6.2016, hoitotarina, kirjoittaja Mary
Ratsaille!
Kiristin kannusten hihnan ja laitoin remmin kiinni. Huomasin olevani jo tallilla kellon lähestyessä vasta kahdeksan. Paiskasin auton oven kiinni perässäni otettuani pelkääjän paikalta kouluraippani, kypäräni ja nahkaiset ratsastushanskani. Sumu leijui yhä laitumilla kuten, joka aamu. Ilma oli yhä kostea yön jäljiltä. Lähdin kävelemään kohti orien ja ruunien tallia.
Tallilla oli vielä vähän autiota tähän aikaan, välillä saattoi nähdä jonkun tallin henkilökunnasta liikkuvan vähän matkan päästä. Kävelin kuitenkin suoraan lokerolleni ja laskin kypäräni sinne turvaan, kouluraipan jätin nojaamaan lokeroihin, koska se ei mahtunut lokeroon. Sen jälkeen lähdin etsimään Spiritin karsinaa, koska tiesin sitä alkuun pidettävän vain lyhyen ajan laitumella jotta sen suolisto tottuisi ruohoon. Karsinan löysi aika helposti, koska suurin osa hevosista oli laitumella ja ori hirnahti heti kuullessaan jonkun lähestyvän. ”Hei pikku mies..” sanoin ja rauotin ovea sen verran että pääsisin sisään karsinaan. Spirit perääntyi ensin jonkin verran vähän peläten ja katsoi silmät suurina minua. Se halusi minusta mahdollisimman kauas ja huomasin sen heti sen elekielestä. Tajusin että tarvitsisin ensimmäisenä orin luottamuksen, ennen kuin yrittäisin opettaa sitä mihinkään uuteen. Kyykistyin maan tasolle ja puhuin sille rauhoittavalla äänellä, kunnes se pysähtyi vain katsomaan minua. Olin herättänyt sen mielenkiinnon, ja näyttänyt että antaisin sille sen oman tarvitsevansa tilan.
Otin taskustani pari herkkua ja hiersin niitä toisiinsa, että niistä tulisi pieni ääni. Spirit alkoi vähän kurottelemaan turpaansa, mutta kuitenkaan vielä ottanut askelia lähemmäksi. Kuitenkin pysyessäni kärsivällisenä, parin minuutin päästä ori otti turvallaan kurotellen askelia varovasti luokseni. ”Eihän se ollut niin pelottavaa?” sanoin vähän hymyillen kun ori nappasi herkun kädeltäni. Sitten nousin varovasti seisomaan ja ojensin orille vielä toisen herkun. Kolmannen herkun annoin niin, että pääsin varovasti koskettamaan hevosta kaulalta. Ensimmäiseksi Spirit vähän säpsähti kosketustani, mutta se rauhoittui nopeasti ja silitin sitä kaulalta hellästi.
Suljin karsinan perässäni ja kävelin satulahuoneelle hakemaan Spiritin suitset. Sen paikalla oli puhtaat uuden näköiset suitset, joita ei ollut varmaan koskaan käytetty, ainakaan Spiritillä. Etsin vielä orille mahdollisimman kevyet kolmipala kuolaimet ja palasin karsinalle. Karsinan edessä irrotin vielä suitsista turpahihnan, jottei Spirit häiriintyisi siitä ensimmäisellä kerralla, kun sillä olisi kuolaimet suussa.
Saavuin takaisin karsinalle ja Spirit söi heiniään rennosti lähellä karsinan porttia. Otin sen riimun karsinan edestä ja samaan aikaan nostin suitset olkapääni päälle. Mennessäni tällä kertaa karsinaan Spirit nosti vain päänsä, eikä lähtenyt enää karkuun. Kävelin varovasti puhuen rauhallisesti sen viereen ja annoin sen haistella kättäni. Sen jälkeen laitoin sille riimun päähän ja hevonen vähän säpsähti riimun osuessa sitä turpaan, mutta kuitenkin nopeasti ori muisti ettei tässä tilanteessa ollut mitään pelättävää. Sen jälkeen kokeilin laittaa seuraavaksi kuolaimia ja heti kuolaimien osuessa turpaan, hevonen nosti turpansa ylös, mutta suostuttelin sen laskemaan päänsä takaisin alas, jotta voisin jatkaa yrittämistä. Seuraavalla kerralla ori vähän heilautti päätänsä ylös alas, mutta rauhoiteltuani sitä äänelläni Spirit lopetti ja suostui pitämään päänsä paikoillaan. ”Hyvä poika...” Sanoin hiljaa ja seuraavaksi kutitin sitä varovasti ikenestä, jotta hevonen aukaisisi suunsa. Spirit aukaisi suunsa välittömästi ja nosti päätänsä ylös tajutessaan kuolaimien olevan suussaan. Kuitenkin sain nopeasti vauhdissa heitettyä remmin sen korvien taakse ja annoin sen hetken selvitä järkytyksestä. Spirit aukoi suutansa ihmeissään, mutta selvisi aika nopeasti kuitenkin uudesta tilanteesta. Varovasti menin vielä sen luokse ja laitoin poskiremmin kiinni. Silitin vähän sen kaulaa ja lähdin karsinasta, jättäen orin totuttelemaan suitsiin.
Kävelin tallin käytävää pitkin ja huomasin kellosta, että se lähestyikin jo yhdeksän. Sarby oli saanut laiduntaa ulkona rauhassa ainakin koko aamun. Tavoitteenani oli päästä tänään kokeilemaan ruunaa selästä ja sitä kuinka se vastaisi kannuksiini jotka olivat pallopäiset. ”Sarby! Dukat!” huudahdin portilla ja odotin mielenkiinnolla tulisiko kaverukset pyynnöstä luokseni. Kuitenkin katsoessani joka puolelle sumuun, missään ei näkynyt liikettä. ”Dukat! Sarby!” huudahdin vielä kerran. Vieläkään ei näkynyt missään liikettä. Hetken päästä huomasinkin kahden hevoshahmon lähestyvän minua sumussa. Dukat käveli vähän edempänä Sarbya ja hirnahti minut nähdessään. Loppumatkan Dukat päätti hölkätä luokseni ja pysähtyikin juuri eteeni kerjäämään ruokaa taskuistani. Sarby ravasi kaverinsa viereen kerjäämään myös. Ojensin Dukatille herkun ja sen jälkeen laitoin riimun Sarbylle. Lopuksi ojensin sille myös herkun ja lähdin taluttamaan sitä portista ulos. Portilla Dukat yritti päästä kaverinsa mukaan, mutta sain juuri suljettua portin sen edestä.
Talutin Sarbyn karsinaan ja päästin sen hetkeksi vapaaksi, jotta voisin käydä hakemassa varusteet. Satulahuoneessa etsin Sarbyn satulaa ja huomasinkin sen korkeimmalla satularivillä. Onnekseni pystyin kurottumaan siihen juuri ja juuri, mutta saatuani sen alas huomasin tikkaat parin metrin päässä. Saatuani suitset, satulan, suojat ja harjat mukaani lähdin takaisin karsinan luokse. Laskettuani ne karsinan eteen menin hakemaan lokerostani kypärän ja kouluraippani. Saatuani kaikki valmiiksi lähdin vielä käymään Spiritin luona.
Saapuessani orin karsinalle, huomasin sen karsinan perällä juomassa vesiautomaatista. Aukaisin karsinan oven ja suljin sen perässäni, ettei hevonen pääsisi karkaamaan. ”Mitäs poika?” sanoin ja kävelin Spiritin luokse. Se oli jo rauhoittunut hyvin eikä aukonut suutansa yhtään. Annoin orin haistella taas aluksi kättäni ja sitten rauhallisesti irrotin suitset. Spirit mielellään sylkäisi ne pois ja rapsutin sitä kaulalta. Otin riimun heti suitsien jälkeen pois ja ojensin sille herkun ennen kuin lähdin karsinasta. Huojentuneena ori meni heti syömään heiniään ja lähdin viemään suitset satulahuoneeseen ennen kuin aloittaisin Sarbyn varustuksen.
Palattuani Sarbyn karsinalle kävin heti kiinnittämässä sen kalteriin. Harjasin ensimmäiseksi sen läpi kumisukalla tehden pyöriviä liikkeitä ja lopuksi harjasin vielä irronneen pölyn pois. Selvin vielä ruunan jouhet ja puhdistin kaviot. Laitoin Sarbylle jokaiseen jalkaan suojat, koska en tiennyt oliko sillä enne käytetty kannuksia. Otin karsinan edestä Sarbyn huovan ja asetin sen oikealle paikalle. Sen jälkeen sain laitettua satulan melkein heti oikealle kohdalle. Varmistin vielä ettei huopa painaisi hevosta säkän kohdalta nostin sitä vähän ilmaan. Kiristin satulavyötä pikku hiljaa ja välissä mittailin jalustimet oikean pituisiksi. Otettuani suitset karsinan edestä otin riimun irti Sarbyltä ja heitin ohjat kaulalle. Laitettuani käden ruunan turvan päälle, hevonen laski päätänsä alemmas kiltisti. ”Hyvä poika” Sanoin ja silitin sen päätä. Laitoin vielä suitsien remmit kiinni, sekä kiristin satulavyötä vähän. Sen jälkeen otin ohjat pois kaulalta ja laitoin vielä kypärän päähäni.
Talutin Sarbyn kentälle ja suljin portin perässämme varmuuden vuoksi. Nappasin mukaani jakkaran aidan vierestä ja talutin Sarbyn keskemmälle kenttää. Aurinko paistoi kentälle armotta, mutta sentään viileä tuulen viilensi vähän. Laskettuani kummatkin jalustimet ja varmistettuani satulavyön, nousin ruunan selkään. Sarby seisoi paikoillaan kiltisti, eikä kiirehtinyt yhtään minnekään. Taputin sitä kaulalle ollessani valmis ja maiskutin sen jälkeen, jotta ruuna lähtisi liikenteeseen. Sarby lähti rentoon tasaiseen käyntiin ja pidin sillä pitkät ohjat. Käveltyämme pari kierrosta löysillä ohjilla keräsin ”puoli-pitkät ohjat” varmuuden vuoksi. Kosketin Sarbya vähän kannukella sisäpohkeella asettaen sisäänpäin ja ruuna lähti heti karkuun pohjetta tehden pikaista pohkeenväistöä ravissa ulospäin. ”Vhoo vhoo...” rauhoittelin ruunaa äänelläni ja istuin harjoitusraviin ottaen hyvän tuntuman hevosen suuhun ohjilla. Hetken päästä Sarby rauhoittui käyntiin, mutta huomasin sen käynnistyneen kunnolla. Palasin uralle ja käytin varovasti uudestaan sisäpohkeen kannusta, mutta tällä kertaa kun ruuna meinasi lähteä kannusta karkuun käytin ulkopohkeen kannusta suoristaen sen heti. Sarby nosti hermostuneena todella kootun laukan, joka melkein eteni paikoillaan. Löysensin vähän ohjastuntumaa, jotta laukka etenisi paremmin. Kuitenkin pidin kannukset vaikuttamassa ruunan kyljissä varovasti, että se tottuisi niihin. Alkuun Sarby hyppi melkein paikoillaan kun en antanut sen lähteä kiihdyttämään tai pakenemaan kannusta. Noin viiden minuutin päästä ruuna tuntui tajuavan, ettei sen maailma kaatunutkaan. Hevonen lähti laukkamaan kootusti hyvin pohkeiden välissä ja asettui sisään pienestä kannuksen merkistä. Otin hetkeksi ohjat yhteen käteen ja taputin sitä sisäkädellä kaulalle. ”Hyvä poika!” kehuin sitä ja nousin vähän kevyeeseen istuntaan. Sen jälkeen istuin takaisin syvälle Sarbyn laukkaan ja kokosin sitä vähän uudestaan laukassa. Kokeilin tehdä ympyröitä ja pieniä voltteja, joissa käytin kannusta tukemassa ja huomasin Sarbyn vastaavan kannukseen herkästi. Yhden päätyvoltin jälkeen toin Sarbyn kootussa laukassa lävistäjälle ja kokeilin laukanvaihtoa. Sarby ponnisti kunnolla takajaloillensa painon ja nosti etupäätänsä ilmaan. Vaihdon jälkeen ruuna asettui herkästi uudelle puolelle ja tein vielä tähänkin suuntaan volttityöskentelyä. Kun sarby alkoi tuntua tällekin puolelle notkealta tein siirtymisen harjoitusraviin. Siirtymisessä huomasin Sarbyn vähän lähtevän tahmeasti joten maiskutin ja ruuna lähti energisemmin ravaamaan koottuna. Sarbyn ravi tuntui laaja liikkeiseltä, takajalat työnsivät voimakkaasti ravia hyvin eteenpäin. Ravissa jatkoin volttityöskentelyä ja harjoittelin asetuksen vaihtamista myös kahdeksikolla. Tein myös siirtymisharjoituksia ravista pysähdykseen ja takaisin raviin. Alkuun Sarby vähän epäröi mutta seuraavalla kerralla se lähtikin jo takaisin raviin hyvällä energialla. Lopulta ravissa aloin ratsastamaan Sarbya eteen ja alas, löysäten ohjia pikku hiljaa. Sarbyn venyteltyä selkälihaksiaan jonkin aikaa rauhoitin sen käyntiin ja annoin täysin löysät ohjat. Taputin sitä kaulalle ja otin jalustimet pois jalastani. Sarby meinasi lähteä ravaamaan jalusten osuessa sen kylkiin, mutta kuitenkin sain sen rauhoiteltua äänellä. Taputtaessani ruunaa uudestaan kaulalle huomasin kuinka hiessä Sarby oli.
Käveltyäni Sarbyn kanssa loppukäynnit, pysäytin ruunan portin viereen ja hyppäsin alas selästä. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin satulavyötä pari reikää. Sen jälkeen otin ohjat pois kaulalta ja lähdin taluttamaan ruunaa takaisin tallille. Ensimmäinen ratsastus oli sujunut todella hyvin alusta huolimatta, mutta olin saanut ruunasta esiin hyviä Puolia, sillä on todella hyvä ja vahva takapää joka kertoo sen että sen kanssa esteillä voisi kisata hyvin korkeitakin luokkia. Kouluratsastuksessa liikkeisiin tulisi voimaa ja näyttävyyttä. Tiesin valinneeni oikean hoitohevosen.
Saapuessamme talliin vein Sarbyn suoraan pesupaikalle ja aloin riisumaan sitä varusteista. Ruunan kaula oli aivan hiessä ja satulasta oli jäänyt hikinen jälki sen selkään. Mahan alunen oli myös hikinen ja takajalatkin olivat hiessä. Kuitenkin Sarby vaikutti vielä tyytyväisen oloiselta, kun se katseli ympärilleen korvat hörössä. Otettuani varusteet pois pesin sen läpikotaisin sienellä ja virtaavalla vedellä. Lopuksi vähensin painetta ja huuhdoin sen naaman. Sarby leikki turvallaan vedellä ja suurin osa vedestä roiskuikin päälleni. Kuivattuani hevosen, sumutin siihen vielä hyttysmyrkkyä ettei itikat heti hyökkäisi ulkona ruunan kimppuun. Kävin viemässä jo tässä vaiheessa varusteet takaisin satulahuoneeseen ja sen jälkeen lähdin viemään Sarbya takaisin laitumelle. Laitumella sitä odottikin jo Dukat portilla. Päästettyäni Sarbyn laitumelle, huomasin sen hetken päästä ryhtyvän piehtaroimaan. Dukat liittyi heti sen seuraan. Lopuksi kaverukset alkoivatkin rapsutella toisiaan.

28.6.2016, hoitotarina, kirjoittaja Mary
Aurinko oli noussut jo pari tuntia sitten, mutta kello lähestyi kahdeksan aamulla. Yöllä oli satanut ja laitumilla leijui paksu sumukerros johon auringon säteet osuivat. Astuin ulos autostani ja lukitsin sen otettuani tavarani takapenkiltä mukaan. Ilma oli kostea ja raikas, lämpötila oli varmaan noin 15 astetta. Kävelin talliin ja heitin tavarani lokerooni. Sen jälkeen lähdinkin kävelemään laitumelle, josta löytäisin Sarbyn.
Portilla yritin katsella laitumelle mistä päin löytäisin hoitsuni, mutta sumu oli niin sakeaa että päätin lähteä etsimään hevosta ja välillä kutsuin sitä nimellä. Lopulta kuulin pienen hirnahduksen ja päätin lähteä ääntä kohti. Ensimmäisenä Dukat tuli ahneesti luokseni ja Sarby tuli nopeasti kerjäämään sen rinnalle herkkuja. Annoin kummallekin hevoselle yhden herkun ja sen jälkeen varovasti laitoin riimun Sarbyn päähän, jonka olin ottanut laitumen portin vierestä mukaani. Ruuna ei välittänyt yhtään, vaikka olin tullut hakemaan sen töihin ja tuntui kuin se olisi laskenut vähän päätänsä minulle. Lähtiessäni taluttamaan ruunaa sisälle Dukat lähti seuraamaan kaveriaan, kunnes portilla se joutui jäämään aidan toiselle puolelle. Taluttaessani Sarbya kauemmaksi kuulin kuinka Dukat hirnui vielä kaverinsa perään, mutta vilkaistessani taakse huomasin kuinka se lähti täyttä laukkaa portilta pukittaen muiden hevosten luokse.
Talutin Sarbyn talliin ja käänsin sen karsinassa niin että sen turpa oli kohti oviaukkoa, kunnes päästin sen vapaaksi ja jätin sille riimun päähän. Suljin huolellisesti karsinan perässäni ja laitoin riimunnarun hakaseen karsinan ovessa. Huomasin ruunan alkavan nuolemaan heti rehuastioiden vieressä olevaa suolakiveä.
Kävelin satulahuoneeseen ja nappasin mukaani juoksutusvaljaat, joissa oli joustavat sivuohjat, jotka olivat valmiiksi kiinnitetty vyö osuuteen. Sivuohjien päässä oli pikalukot, jotka saisi helposti liitettyä kuolaimeen. Sen jälkeen etsin vielä Sarbyn suitset, joista irrotin ohjat. Mukaani nappasin vielä Sarbyn harjat. Spiritillä päätin pitää tänään vapaa päivän, koska se oli vasta eilen saapunut tallille. Huomenna tavoitteenani oli päästä aloittelemaan orin kanssa työskentelyä.
Kävelin Sarbyn karsinalle kaikki varusteet mukanani ja laskin kaikki muut maahan karsinan eteen paitsi suitset, jotka laitoin hakaseen karsinan edessä, kun otin riimunnarun pois. Aukaisin karsinan oven ja kävelin päättäväisesti ruunan luokse, joka kääntyi tarkkailemaan minua. Sidoin Sarbyn kiinni kalteriin riimunnarulla ja aukaisin karsinan ovea jonkin verran. Nappasin karsinan edestä kumisukan ja aloitin irrottamaan mutakerrosta ruunan päältä. Huomasin kuinka ruunan ylähuuli vähän liikahteli putsatessani hevosen alamahaa. Harjattuani ja puhdistettuani kaviot, aloitin Sarbyn varustuksen. Otin juoksutusvaljaat ja asetin vyön paikoilleen. Katsoin että sivuohjat menisivät suoraan ilman mutkia ja laitoin lukot kiinni toisiinsa Sarbyn selän päälle. Tämän jälkeen otin vielä ruunan harjakorista sille suojat etu- ja takajalkoihin varmuuden vuoksi. Lopuksi laitoin hevoselle vielä suitset päähän, samalla lukitsin jo sivuohjat paikoilleen. Sarbyn ollessa valmis lähdin taluttamaan sitä käytävälle ja otin mukaani vielä oviaukosta liinan ja juoksutusraipan. Ruuna seurasi kiinnostuneena koko ajan mitä tein ja pysähtyessäni ottamaan liinaa, se meinasi alkaa kuopia lattiaa kärsimättömänä.
Saapuessani kentälle Sarbyn kanssa, päästin sen heti kauemmaksi liinan päähän ympyrälle kävelemään rennosti. Aluksi ruuna vähän epäili minne päin pitäisi mennä, mutta vähän nostaessani raippaa sen takana Sarby lähti kävelemään reippaasti eteenpäin. Sarby haisteli kiinnostuneena hiekkaa vähän pärskien. Parin minuutin päästä maiskutin vähän ja nostin juoksutusraippaa sen takana merkiksi, jolloin Sarby lähti ravaamaan reippaasti eteenpäin kaula kaarella kevyin askelin. Välillä se meinasi vähän hidastaa tahtiansa, mutta huomautin sitä nopeasti äänelläni jatkamaan ravaamista. Hevosen ravattua jonkin aikaa rauhoitin sen hetkeksi takaisin käyntiin. Kierroksen jälkeen käyntiä kannustin sen uudestaan raviin. Sen jälkeen rohkaisin sitä vielä laukkaan tuomalla raipan lähemmäksi. Sarby otti aluksi pari reippaampaa ravi askelta, mutta sitten siirtyi laukkaan varovasti vähän epäröiden. Kuitenkin kehuin sitä, että se ymmärtäisi tehneensä oikein. Seuraavaksi toistin vielä juoksutuksen toiseenkin suuntaan, joka sujuikin paremmin.
Juoksutettuani ruunan kumpaankin suuntaan pysäytin sen ja keräsin liinan lyhyemmäksi. ”Hyvä poika!” sanoin ja taputin Sarbya kaulalle päästyäni sen luokse. Irrotin sivuohjat ja lukitsin ne kiinni vyöhön, jotta Sarby voisi liikuttaa päätänsä vapaammin. Ruuna pärskähti ja puristeli päätänsä ja lähdin taluttamaan sitä takaisin tallille.
Tallissa purin varusteet pois Sarbyltä ja laskin ne karsinan eteen, ennen kuin veisin ne takaisin paikoilleen. Irrotin riimunnarun kalterista ja lähdin taluttamaan ruunaa vielä pesupaikalle, koska huomasin sen vähän hikoilleen juoksutuksen aikana. Pesupaikalle löydettyäni käänsin sen ja laitoin kiinni molemmilta puolilta riimunnaruilla. Aukaisin hanan ja kokeilin kädelläni, että vesi olisi sopivan lämpöistä. Sen jälkeen aloitin kastelemalla sen kaviot ja jalat varovasti ettei hevonen säikähtäisi. Kuitenkin Sarby kääntyi katsomaan ja yritti turvallansa koskea vettä. Roiskautin vähän vettä sen turvalle ja ruuna säpsähtäen nosti turvansa pois. Tämän jälkeen se heilutteli turpaansa hetken ylös ja alas leikkisästi. Kastelin Sarbyn kokonaan ja lopuksi kuivasin sen hikiviilalla. Sen jälkeen talutin sen takaisin laitumelle ja Dukat hirnahti sille heti ja Sarby hörähti kaverilleen takaisin. Portilla ruuna nappasi suuhunsa vähän ruohoa ja lähti kävelemään Dukatin luokse, joka ravasikin jo sitä vastaan. Kävin vielä viemässä varusteet paikoilleen ja sitten lähdin kotiin.

27.6.2016, hoitotarina, kirjoittaja Mary
Ensimmäinen tapaaminen
”Käännös vasemmalle tulossa 200 metrin päästä.” kännykästäni kuuluva naisääni sanoo ohjaten. Olin laittanut kartta sovelluksen päälle toivoen pääseväni tallille perille eksymättä. Saavuin hiekkatielle ja huomasinkin hevosia kummallakin puolella tietä, joten hidastin vähän vauhtia voidakseni katsella hevosia tarkemmin. Hyvällä tuurilla voisinkin nähdä tulevan hoitsuni. Hetken päästä luovutin ja ajoin autoni tallin parkkipaikalle. Minulla oli ollut jo ajokortti puolivuotta, mutta yksin autolla kulkeminen tuntui vieläkin hankalalta. Kuitenkin uskoin, että ajan saatossa, kun kävisin tallilla, niin oppisin tottumaan ajamiseen kunnolla.
Hyppäsin autosta pois ja otin mukaani pienen herkkupussin jonka veisin valmiiksi jo lokerooni. Ylläni oli valkoinen toppi ja tummansiniset ratsastushousut. Olin sopinut tallin omistajan kanssa, että alkaisin hoitaa tanskalaista puoliveristä Sarbya ja kouluttamaan nuorta appaloosa oria Spirittiä. Jo parin päivän sisällä saisin varmaan selville onko spirit nimensä veroinen.
Kävelin orien ja ruunien talliin ja huomasinkin jo nopeasti hoitajien lokerot. Menin heti vilkaisemaan omaa kaappiani, joka oli vielä tyhjä. Jätin jonkin verran hevosten herkkuja taskuuni ja laitoin loppu pussin lokeroon. Huomasin pienen raippatelineen lähellä oviaukkoa ja nappasin varmuuden vuoksi raipan mukaani.
Kävelin kohti orien ja ruunien laidunta ja katseellani etsin heti hoitsuani. Hetken päästä huomasinkin tuntomerkkejä täsmäävän hevosen hollantilaisen puoliverisen luona laiduntamassa. Hyppäsin lankojen välistä sisään laitumelle ja lähdin kävelemään hevosten luokse. Ruoho laitumella oli polviin asti ja kahlasin siinä silittäen ruohomerta kädelläni.
Saapuessani Sarbyn ja Dukatin luokse, vihelsin niille, etteivät ne vain säikähtäisi minua. Samalla sain kummankin hevosen huomion ja ne katsoivat minua korvat hörössä. Heti kun laitoin käteni taskuuni, Dukat hörisi minulle pienesti kerjäten herkkuja. Kävelin ensimmäisenä Dukatin luokse ja ojensin sille yhden herkun. Tämän jälkeen menin Sarbyn luokse, joka odottikin minua korvat hörössä. Ojensin myös sille yhden herkun ja menin seisomaan sen viereen silittäen sen mustaa samettista kaulaa. Sarby kaarsi kaulansa ja haisteli minua kiinnostuneesti. Siirsin vähän kättäni kohti sen harjaa ja huomasin sen vähän kutiavan sieltä. Rapsuttaessani sitä oikeasta kohdasta niin ruuna vastasi minulle turvalla hieroen takaisin. Dukat päätti jatkaa laiduntamista, kun ei saanut enempää herkkuja. Lopuksi taputin Sarbya kaulalle ja lähdin kävelemään takaisin tallin pihalle jättäen hevoset laiduntamaan yhdessä.
Samalla kun tulin tallin pihaan niin huomasin trailerin tulevan hiekkatietä pitkin. Auton ratin takana oli nainen joka heilutti minulle hymyillen. Hetken päästä huomasinkin hänen laskevan ikkunaa alaspäin ja kävelin auton luokse. ”Moi! Taidat olla Mary? Käytiin justiinsa hakemassa Spirit kasvattajalta! Voisit auttaa purkamisessa jos kerkeät!” Hän sanoi ystävällisesti hymyillen. ”Totta kai, laitan vain raipan sivuun!” vastasin hänelle.
Essi käänteli traileria vielä vähän, jotta ori saataisiin helpommin suoraan talliin. Sitten aloimme purkamaan traileria. ”Sille ei saatu laitettua orikuolainta talutukseen, kun ei sille ole melkein mitään tehty. Kuitenkin se ihmistä vaikuttaa kunnioittavan hyvin!” Essi sanoi minulle kun ojensi liinan takapenkiltä. Aukaisin trailerin etuoven ja näin Spiritin, joka alkoi hirnua heti nähdessään ulkomaailmaa. Huomasin orin olevan aivan hiestä märkä. ”Onko tätä ennen kuljetettu traikussa?” huudahdin Essille. ”Ei varmaan!” Essi vastasi. ”Hei poika...” Juttelin orille ja nousin traileriin, jossa hevonen puhisi. Laitoin liinan turvan ympäri käyttäen vähän herkkuja apuna, ettei Spirit koko ajan huitoisi päällään. ”Valmis!” huudahdin ja siltaa alettiin laskea. Orin korvat kääntyivät heti taaksepäin ja se alkoi stepata hermostuneena paikoillaan. Seuraavaksi sain Essiltä luvan alkaa peruuttamaan hevosta ulos. Aluksi spirit peruutti hitaasti varoen, mutta heti saatuaan takajalkansa maahan se kääntyi katsomaan äkkiä ympärilleen korvat hörössä ja silmät laajentuneena. Kuitenkin ori oli niin puhki matkasta ettei se jaksanut enempää alkaa esittämään ja talutin sen suoraan talliin ja karsinaan ilman ylimäärästä säätöä. Talutettuani Spiritin karsinaan vaihdoin vielä pari sanaa Essin kanssa ja lähdin tallilta.

Perustarkastus:
Suurikokoinen puoliveriruuna Sarby käyttäytyi läpi koko perustarkastuksen asiallisesti. Sillä oli jaloissaan hieman nestettä, joka kuitenkin johtunee seisomisesta. Ahkeralla kylmäämisellä, pitkällä tarhaamisella ja säännöllisellä liikutuksella pitäisi turvotuksen pysyä hyvin hallinnassa. Jalat eivät kuitenkaan olleet lämpimät. Hyvässä lihaskunnossa, kiiltävä karva ja arvot kohdillaan. Päässä ei ollut sanottavaa, tosin rähmivät silmät on syytä putsata kertaalleen päivässä.